Tietopankki

Voihan korvapunkki! Korvapunkki on kissan tavallisin ulkoloinen, joka elää lemmikin korvakäytävän iholla, mutta saattaa vaeltaa muuallakin karvapeitteessä. Niska ja hännänjuuri ovat korvapunkille mieluisimpia lepopaikkoja korvakäytävän lisäksi. Korvapunkki on koiralla harvinainen ja tartunta on usein peräisin lähipiirin kissoilta. Korvapunkki tarttuu myös kesyhilleriin eli frettiin.

MITEN KORVAPUNKKI TARTTUU
Korvapunkki tarttuu kontaktissa infektoituneen lemmikin kanssa. Erittäin tavallinen korvapunkki on kissanpennuilla, jotka saavat tartunnan emältään tai muilta perheen kissoilta.

KORVAPUNKIN AIHEUTTAMAT OIREET
Korvapunkit aiheuttavat korvassa voimakasta kutinaa ja ärsytystä, jonka seurauksena lemmikki raapii korvien ympäristön ihoa ja ravistelee päätään. Tartunnan saaneen eläimen korvissa on kahvinporomaista, tummaa eritettä.

Kun kissa raapii korvaa, korvakäytävään tulee bakteeritulehdus, haavoja ja rupia. Raapiminen voi aiheuttaa verikorvan, jossa korvalehden sisään tulee veripurkauma. Jos bakteeri pääsee leviämään keski- ja sisäkorvaan, eläimen tasapainoaisti häiriintyy, jolloin se pitää päätä kallellaan. Krooniseksi käyneessä korvapunkkitartunnassa korvakäytävän pinta paksuuntuu, punertaa ja hilseilee. Muualla iholla punkki voi aiheuttaa kutisevia ja karvattomia läikkiä. Kissalla on korvan ulkopuolisia muutoksia useammin kuin koiralla.

KORVAPUNKKITARTUNNAN TODENTAMINEN
Korvapunkkitartuntaa epäillään oireiden ja korvaeritteen ulkonäön perusteella. Diagnoosi varmistetaan eläinlääkärissä korvaeritenäytteestä, joka tutkitaan mikroskoopilla.

KORVAPUNKKITARTUNNAN HOITO
Lemmikin korvat puhdistetaan säännöllisesti eritteistä korvan tutkimuksen yhteydessä. Puhdistuksen lisäksi punkit häädetään reseptillä saatavalla lääkkeellä. Korvapunkkien aiheuttama korvatulehdus vaatii usein myös hoitoa. Tartunnan uusiminen ehkäistään hoitamalla myös muut kodin lemmikit samanaikaisesti, sekä siivoamalla lemmikkien elinympäristö perusteellisesti.

Jos epäilet kissallasi korvapunkkitartuntaa, vie lemmikki eläinlääkäriin ennen kuin korvan tila pahenee.

Onhan sinun kissasi leikattu? Kissapopulaatiot saavat usein alkunsa leikkaamattomista, valvomatta ulkona liikkuvista lemmikkikissoista. Kissa voi synnyttää pentuja kaksi kertaa vuodessa. Pentuja syntyy keskimäärin neljä joista puolet on naaraskissoja. Sekä kantaemo että naaraspennut saavat neljä uutta pentua puolen vuoden välein ja puolentoista vuoden kuluttua kissoja onkin jo yli 50.

Kissapopulaatioita löytyy niin maaseudun pihapiireistä kuin kerrostaloasunnoistakin. Suomessa on satoja kissapopulaatioita, ja yhdessä populaatiossa voi olla satakin kissaa.

Kissapopulaatio syntyy ja pysyy yllä ihmisen toimien seurauksena. Monia populaatioita joku ruokkii ja tarjoaa jonkinlaista suojaa kissoille. Silti kissojen hoito on yleensä laiminlyöty, ja ne ovat usein sairaita, nälkiintyneitä ja sisäsiittoisia.

Leikkauttamalla oman kissasi huolehdit osaltasi kissapopulaatioiden pienentymisestä ja kissojen terveydestä.

UROSKISSAN KASTRAATIO
Kastraatiossa uroskissan kivekset poistetaan ja kivespusseihin tehdyt ihohaavat jätetään avoimiksi, jotta pusseihin kertyvä neste pääsee valumaan pois. Haavat paranevat arpeutumalla nopeasti, eikä poistettavia tikkejä ole. Karvoja värjäävä pieni tihkuverenvuoto haavasta on normaalia, joka tyrehtyy jo leikkauspäivänä. Vuoto on epänormaalia, jos sitä tippuu lattialle. On äärimmäisen harvinaista, että haava tulehtuu. Jos haava kuitenkin tulehtuu, se ilmenee yleensä muutaman päivän kuluttua leikkauksesta. Haavasta vuotaa tällöin eritettä. Ottakaa tällöin heti yhteys Kamuun.

Kastraatioleikkaus vähentää kaikkia uroskissan seksuaaliviettiin liittyviä käyttäytymistapoja. Vaikutus eri yksilöillä kuitenkin vaihtelee. Parhaiten leikkaus vähentää merkkausvirtsailua, yömouruamista ja vaellusviettiä. Reviiri pienenee ja sen myötä kissojen väliset tappelut vähenevät. Joillakin yksilöillä on taipumus lihoa kastraatioleikkauksen jälkeen. Tämä on hyvä huomioida ruokinnassa, vaihtamalla ruoka vähäenergisempään.

NARTTUKISSAN STERILISAATIO
Sterilisaatiossa naaraskissan munasarjat (ja toisinaan myös kohtu) poistetaan. Sterilisaatiosta aiheutuva haava on suurempi kuin kastraatiossa. Haava on suljettu itsestään sulavin piilotikein, joita ei tarvitse poistaa.

Haavan paranemissa on oleellista ettei kissa nuole eikä raavi haavaa. Jos haava alkaa kiinnostaa kissaa, laita kissalle kauluri päähän haavan nuolemisen estämiseksi. Kamussa kauluri kuuluu leikkauksen hintaan. Kauluri asetetaan pannan avulla, huolehdi ettei nauha tai kauluri hierrä kissan ihoa. Kauluria pidetään noin 10 päivää. Kaulurin vaihtoehtona on haavasuojapuku, jonka voitte ostaa erikseen. Myös haavasuojapuvussa tulee huolehtia, ettei puku hierrä kissaa esim. kainaloista.

Haava tarkastetaan päivittäin, että se ei ole tulehtunut (laajempi turvotus, punoitus, eritys ja kipu). Siisti haava ei vaadi muuta hoitoa. Ensimmäisten päivien aikana voi esiintyä lievää turvotusta ja punoitusta. Jos haava likaantuu tai se erittää tai punoittaa lievästi, sitä suihkutetaan kerran päivässä muutaman minuutin ajan haalealla vedellä. Suihkuttamisen saa aloittaa 2 päivää leikkauksen jälkeen. Kuivaus puhtaalla pyyhkeellä. Jos haava tulehtuu, se ilmenee yleensä muutaman päivän kuluttua leikkauksesta. Ottakaa tällöin heti yhteys Kamuun.

LEIKKAUKSEN JÄLKEEN
Kissa on hyvä pitää rauhallisessa, tutussa ja lämpimässä paikassa heräämisen ajan. Seuraa kissan heräämistä, kissaa ei saa päästää kiipeilemään esim. kirjahyllyyn tai kiipeilypuuhun heräämisvaiheessa.

Nukutuksen jälkeen kissa voi valittaa ja olla rauhaton. Se voi myös oksentaa, virtsata tai ulostaa alleen, minkä takia alusta kannattaa valita sen mukaan, ettei vahingosta ole suurta haittaa (esimerkiksi sanomalehtiä alle).

Kissalle saa antaa ruokaa vasta sitten kun se on täysin herännyt. Älkää antako ruokaa, ennen kuin kissa kävelee normaalisti. Ensimmäisen aterian on syytä olla hyvin pieni, koska suoliston toiminta hidastuu nukutuksessa.

Kissaa ei saa käydä ulkona leikkaus- eikä seuraavana päivänä; nukutusaineiden vaikutukset loppuvat vasta silloin. Leikattu kissa on hyvä pitää sisätiloissa, kunnes leikkaushaava on kokonaan parantunut ja haava umpeutunut. Muutoinkin anna kissasi ulkoilla vain valvotusti.

Kissan hiekkalaatikko on hyvä pitää erityisen siistinä parin viikon ajan leikkauksen jälkeen haavatulehduksen estämiseksi.

Joillakin yksilöillä on taipumus lihoa kastraatio- tai sterilisaatio leikkauksen jälkeen. Tämä on hyvä huomioida ruokinnassa, vaihtamalla ruoka vähäenergisempään.

Yllättikö ripuli 💩💩💩!

Kissan ripulin aiheuttajia voi olla esimerkiksi äkilliset muutokset ruokavaliossa, stressi, ruoka-aine yliherkkyys ja on myös mahdollista että kissa on niellyt vierasesineen, joka on aiheuttanut suolitukoksen.

RIPULIN KOTIHOITO-OHJEET
Kun lemmikin vatsa pyörähtää sekaisin, näillä kotihoito-ohjeilla pääset alkuun sekä koiran että kissan suolisto-ongelmien kanssa:

Varmista, että lemmikkisi saa riittävästi nestettä ja pysyy yleiskunnoltaan virkeänä.

Nopeimmiten lemmikin ruuansulatushäiriöt taltuttaa valmiilla erikoisruuilla joilla korvataan lemmikin oma ruoka ripulin alettua. Näitä erikoisruokia saa eläinlääkäriasemien kautta ja ne sopivat myös kasvaville koirille. Eläinlääkäriasemilta ja apteekeista saatavia reseptittömiä lemmikin ripulinhoitovalmisteita kannattaa myös antaa rauhoittamaan ärtynyttä suolistoa.

Mikäli erikoisruokia ei ole tarjolla, ensihoitona ripuliin tarjotaan riisi-hapanmaitotuote-rasvaton liha "dieettiä". Aiemmin on suositeltu lemmikin paastotusta ensimmäisenä ripulipäivänä, mutta tästä on luovuttu ja nykyisin suositellaan rajoitettua ruokintaa.

1. PÄIVÄ: Huolehdi, että lemmikilläsi on koko ajan tarjolla raikasta vettä. Keitä riisiä runsaassa vedessä ja tarjoa aluksi vain muutamia lusikallisia keitinlientä. Mikäli ruoka pysyy sisällä, voit antaa pieniä määriä riisiä 4-6 kertaa päivässä. Lisäksi voit antaa piimää, viiliä tai maustamatonta jogurttia (hapanmaitotuotteita).

2. PÄIVÄ: Tarjoa 3-4 pientä annosta seosta, jossa on 3 osaa keitettyä riisiä ja 1 osa raejuustoa, rasvatonta lihaa tai keitettyä kalaa (esim. pakastekalaa).

3. PÄIVÄ: Tarjoa riisiseosta hieman suurempia annoksia kuin edellisenä päivänä. Jatka vielä muutama päivä riisiseoksella, kunnes lemmikin suolisto on rauhoittunut.

Kun lemmikki ei ole kahteen päivään ripuloinut lisää riisiseokseen lemmikin normaalia ruokaa. Täysin normaaliin ruokintaan siirrytään noin viikon kuluessa. Vältä aluksi syöttämästä maitotuotteita (ei tarkoita hapanmaitotuotteita), luita, runsaasti kasviskuituja sisältäviä elintarvikkeita ja suuria määriä lihaa.

Palaa erikoisruoka/ riisiseosdieettiin, jos vatsaoireet osoittavat merkkejä uusiutumisesta ja ota yhteyttä eläinlääkäriin mikäli ripuli ei lopu 3-5 päivässä tai lemmikin vointi heikkenee ❤

YLEISTÄ TAUDISTA JA TAUDIN ESIINTYMINEN
Kissojen hypertyreoosi on seurausta liiallisesta kilpirauhashormonien tuotannosta, joka johtaa kiihtyneeseen aineenvaihduntaan. Hypertyreoosi johtuu hyvänlaatuisesta rauhaskasvaimen kaltaisesta kilpirauhasen laajentumisesta (ns. struumasta) tai hyvälaatuisesta rauhaskasvaimesta. Erittäin harvoin kyseessä on pahanlaatuinen kasvain.

Tauti on vanhempien kissojen sairaus. Tyypillisesti kissat ovat keski-ikäisiä tai vanhempia, sairastuneiden keski-ikä on 13-vuotta (ikäjakauma 4-24 vuotta).

TAUDIN OIREET
Hypertyreoosia sairastava kissa on yleensä pirteä, jopa yliaktiivinen. Ruokahalu on lisääntynyt, mutta siitä huolimatta kissa saattaa laihtua. Useimmiten laihtuminen tapahtuu usean kuukauden aikana. Karvapeite on huonokuntoisen ja hoitamattoman näköinen. Osalle kissoista tulee ripuli, löysä pahalta haiseva uloste tai ulostamiskerrat lisääntyvät. Kissa saattaa myös muuttua apeaksi ja sen ruokahalu voi hävitä, lisäksi kissa saattaa juoda ja virtsata runsaasti.

Taudinkuvaan voi kuulua vähentynyt lämmön- ja stressinsietokyky. Kissa hakeutuu mielellään viileään ja kissan käsittely voi aiheuttaa läähätystä, hengitysvaikeuksia sekä paniikkireaktioita. Osalle kissoista saattaa kehittyä sydämen hypertrofia ja sen seurauksena sydämen vajaatoiminta.

Verenpaineen nousu on myös tavallinen hypertyreoosin seuraus. Verenpainetaudin riski pysyy korkeana myös niillä kissoilla, joilla hypertyreoosi on hyvässä hoitotasapainossa, siksi verenpaineen seurantaa suositellaan säännöllisesti.

Hypertyreoosin aiheuttama lisääntynyt munuaiskerästen verivirtaus saattaa piilottaa alleen munuaisvajaatoiminnan. Piilevä munuaissairaus voi siksi paljastua kun hypertyreoosin hoito aloitetaan. Munuaistoiminnan seuranta on siksi tärkeää erityisesti hoidon alussa.

DIAGNOOSI
Yleistutkimuksessa voidaan mahdollisesti tunnustelemalla todeta suurentunut kilpirauhanen. Diagnoosi varmistetaan verinäytteen perusteella. Tällöin kissalla on kohonnut seerumin tyroksiini (T4) pitoisuus. Suurentunut kilpirauhanen ja sen sijainti voidaan varmistaa myös skintigrafiatutkimuksen avulla, jossa kissalle injisoitu radioaktiivinen merkkiaine kulkeutuu kilpirauhaseen, joka kuvannetaan. Skintigrafia on hyvä suorittaa kirurgiseen hoitovaihtoehtoon päädyttäessä muuttuneen kilpirauhasen sijainnin ja koon määrittämiseksi.

TAUDIN HOITO
Hoitona voidaan käyttää radiojodihoitoa, kirurgista hoitoa tai lääkehoitoa, nykyisin myös ruokavaliohoito on mahdollinen. Radiojodihoidossa radioaktiivinen jodi-isotooppi, joka hakeutuu kilpirauhaskudokseen, tuhoaa liikatoimintaisen kilpirauhaskudoksen. Radiojodihoitoyksikkö (Vet4Cat) sijaitsee Tampereella, hoidon ajan eli noin viikon potilas on säteilyeristyksessä.
Leikkauksella poistetaan muuttunut kilpirauhanen, osalla potilaista leikkaus voi olla parantava hoito eikä jatkolääkitystä tarvita. Ennen leikkausta tarvitaan kuitenkin lyhyt lääkehoito potilaan tilan normalisoimiseksi.

Lääkehoito ainoana hoitona on elinikäinen ja siihen käytetään yleensä methimazolea/tiamatsolia (kauppanimeltään Felimazole, Apelka), joka kulkeutuu kilpirauhaseen estäen siellä kilpirauhashormonien synteesiä.
Ruokavaliohoito perustuu äärimmäisen jodirajoitettuun ruokaan (Hill´s y/d), jonka lisäksi ei saa antaa mitään muuta ruokaa.
Kaikilla hoidoilla on omat hyvät ja huonot puolensa. Tehokkaimpana ja turvallisimpana pidetään radiojodihoitoa.

Lääkityksen yleisimmät sivuvaikutukset ovat oksentelu, ruokahaluttomuus ja voimattomuus. Useimmiten sivuvaikutukset ovat ohimeneviä ja ilmenevät ensimmäisen kahden viikon kuluessa lääkityksen aloittamisesta. Mikäli sivuvaikutuksia esiintyy, ottakaa heti yhteys eläinlääkäriin.

Eläinlääkäri ottaa kontrolliverinäytteen 2-3 viikon kuluttua, jolloin hoidon tehoa voidaan arvioida ja asettaa mahdollisesti jo ylläpitoannos. Kun sopiva ylläpitoannos on löydetty on seuraavat kontrollikäynnit tavallisimmin n.3-6kk välein.

ENNUSTE
Ennuste riippuu kissan yleiskunnosta, iästä sekä mahdollisesti samanaikaisesti olevista muista sairauksista. Ennusteen kannalta on siten tärkeä selvittää myös munuaisten, maksan ja sydämen toiminta. Lisäksi kasvaimen laadulla on tärkeä merkitys ennusteen antamisessa. Lääkityksellä ja kirurgisella hoidolla hoitotulokset ovat suhteellisen hyviä. Lääkitys saatetaan joskus joutua lopettamaan sivuvaikutusten vuoksi (10 %:lla potilaista). Keskimääräinen elinikä hoidon aloittamisesta on noin kaksi vuotta.

Koiran ja kissan normaali ruumiinlämpö on 38–39 astetta. Ruumiinlämmön kohoaminen yli 41 asteen on lemmikille hengenvaarallista.

LÄMPÖHALVAUKSEN OIREET
Lämpöhalvauksen tyypillisiin oireisiin kuuluu voimakas läähätys, sillä kissa pystyy haihduttamaan lämpöä vain suun kautta. Kissa voi myös kuolata paljon, sen sydän lyö nopeasti ja se voi hoiperrella. Suun limakalvot näyttävät tummanpunaisilta, koska pintaverenkierto vilkastuu kissan yrittäessä haihduttaa lämpöä.

Erityisen alttiita lämpöhalvaukselle ovat kissa, joilla on sydän- tai keuhkosairaus, paksu turkki tai ahtaat hengitystiet kallon muodosta johtuen. Myös pentujen lämmönsäätely on heikompi kuin aikuisten koirien.

LÄMPÖHALVAUKSEN ENSIAPU
Kun epäilet lemmikilläsi lämpöhalvausta:

1) Siirrä lemmikki pois kuumasta ympäristöstä.

2) Viilennä lemmikki kastelemalla se kauttaaltaan viileällä vedellä (ei jääkylmällä) tai asettelemalla viileitä ja märkiä pyyhkeitä pään ja kaulan ympärille sekä nivusiin, kainaloihin ja vatsan alle. Vatsan alla iho on ohuempaa ja karvoja vähemmän ja viileneminen siten tehokkaampaa.

3) Tarjoa raikasta vettä. Älä pakkojuota.

4) Mittaa lämpö peräsuolesta mikäli mahdollista.

5) Ota yhteyttä eläinlääkäriin.

KUINKA VÄLTTÄÄ LÄMPÖHALVAUS
Kuumien päivien ulkoilut kannattaa pitää lyhyinä ja ajoittaa kävelyt varhaiseen aamuun tai myöhäiseen iltaan jolloin ilma on jo jäähtynyt. Älä jätä lemmikkiäsi yksin kuumaan autoon. Huolehdi että lemmikilläsi on tarjolla raikasta vettä ja viileä varjopaikka jolloin voitte nauttia kesän lämpimistä päivistä ilman lämpöhalvauksen vaaraa ❤

KISSAN NIVELRIKKO on kissojen yleisin tuki- ja liikuntaelinsairaus, joka kuitenkin jää usein huomaamatta. Lähes 90%:lla kaikista yli 12-vuotiaista kissoista on nivelrikko.

KUINKA HYVIN TUNNISTAT KISSASI NIVELONGELMAT?
Kissan nivelrikkokivun aiheuttamat käyttäytymismuutokset kehittyvät vähitellen, jolloin niitä herkästi pidetään ikääntymiseen kuuluvina. Kissa voi vältellä hyppäämistä huonekaluille yhdellä loikalla, sen voi olla vaikea laskeutua portaita tai hypätä maahan. Kissa voi leikkiä vähemmän, metsästää vähemmän eikä jaksa huolehtia turkistaan. Kissa voi eristäytyä tai olla ärtyisä, eikä siedä harjaamista tai koskettelua.

Nivelrikko on hitaasti etenevä nivelten sairaus, joka johtaa kipuun ja nivelten jäykistymiseen. Nivelten pintaa suojaava nivelrusto rikkoutuu ja niveleen kehittyy pitkäaikainen tulehdus. Kissan nivelrikkoa ei voida parantaa, mutta kipua on mahdollista hoitaa ja parantaa näin kissan elämänlaatua.

NIVELRIKKOPOTILAAN HOITO
Nivelrikkopotilaan hoidossa on tarkoitus vähentää kipua ja tulehdusreaktiota. Nivelrikko on yleisempää ylipainoisilla lemmikeillä. Ylipaino rasittaa niveliä ja ylläpitää tulehdusta. Tästä syystä painonhallinta ja laihdutus ovat ensiarvoisen tärkeitä nivelrikon hoidossa. Ympäristön muuttaminen niin, ettei kissan tarvitse hyppiä tai kiivetä voi edesauttaa mukavuutta ja parantaa elämänlaatua.

Mahdollinen kipulääkitys aloitetaan eläinlääkärin ohjeiden mukaisesti. Markkinoille on tullut myös täysin uudentyyppinen lääke nivelrikkokivun hoitoon, Solensia (vrt. koirien Librela). Yksi Solensia-pistos lievittää kipua kuukauden ajan.

Nivelterveyttä edistävistä lisäravinteista on myös toisille apua. Kissoille on oma Flexadin täydennysrehu makunappula, joka tukee nivelten aineenvaihduntaa nivelrikon yhteydessä (löytyy myös Kamun hyllystä).

Punkit kannattaa poistaa aina punkkipihdeillä tai punkkisilmukalla/-lassolla, jos sellainen on käytettävissäsi.

1) Avaa lemmikin turkki punkin ympäriltä, niin että voit tarttua punkkipihdeillä tai -lassolla punkkiin läheltä punkin päätä, aivan ihon vierestä puristamatta punkkia.

2) Irrota punkki varovasti yhteen suuntaan pyörittämällä, niin kuin vääntäisit ruuvia samalla nostaen punkkia irti ihosta. Tärkeää olisi saada koko punkki irti, myös punkin väkäsellinen imukärsä. Punkkia ei saa puristaa poistettaessa ja vanha kikka rasvalla poistamisella ei ole suositeltavaa. Rasva tukehduttaa punkin ja punkki saattaa oksentaa mahdollisen taudinaiheuttajan lemmikkisi elimistöön.

3) Tarkista, että koko punkki on irronnut ja puhdista puremakohta tarvittaessa desinfioivalla puhdistusaineella.

Punkin purema-aluetta on hyvä seurata muutaman päivän ajan. Lievä punoitus ja ihoon nouseva pieni patti purema-alueella ovat normaaleita ärsytysreaktioita. Mikäli purema-alue tuntuu vaivaavan lemmikkiäsi, lemmikille nousee kuume tai tulee muita yleisoireita tai purema-alueelle kehittyy laajeneva punainen rengas, ole yhteydessä eläinlääkäriin.

ENNALTAEHKÄISY
Paras keino välttyä punkin levittämiltä taudeilta on ennaltaehkäistä punkin puremat sopivilla lääkevalmisteilla. Kerromme niistä mielellämme lisää. Suojaamalla lemmikkisi suojaat myös itseäsi mahdollisilta punkkien levittämiltä taudeilta.

PUNKKILIVE
Halutessasi voit ilmoittaa punkkihavaintosi Punkkilive.fi -palveluun. Punkkilive on Turun yliopiston ja Pfizerin yhdessä kehittämä sovellus, jonka tarkoituksena on kerätä arvokasta dataa yliopiston hyödynnettäväksi tutkimuksiin puutiaisten eli punkkien levinneisyydestä Suomessa.

Helle tekee kyistä aktiivisia, koska niiden ei tarvitse käyttää aikaansa lämmittelyyn.

KUN KYY PUREE LEMMIKKIÄ OTA AINA YHTEYTTÄ ELÄINLÄÄKÄRIIN. Suurin osa lemmikeistä toipuu kyyn puremasta eläinlääkärihoidon avulla, mutta pahimmillaan kyyn purema voi johtaa lemmikin menehtymiseen.

Kyy puree koiraa tai kissaa useimmiten kuonoon ja silloin paranemisennuste on yleensä hyvä. Purema raajassa on vaarallisempi.

Puremakohdassa nähdään ensin mustelmainen värimuutos. Kivulias kudosturvotus kehittyy tavallisesti muutaman minuutin kuluessa, mutta viimeistään 2 tunnin kuluttua. Mikäli puremakohdassa ei kahden tunnin kuluttua havaita lainkaan turvotusta, on todennäköistä, että kyy ei ole ruiskuttanut myrkkyä pureman yhteydessä.

Jos purema on kuonossa, voi koiran tai kissan koko pää turvota voimakkaasti. Turvotus voi levitä myös suun ja nielun alueelle tukkien hengitysteitä. Turvotus voi pahentua 1-2 päivän aikana puremasta.

Jos purema on tassussa, voi turvotus levitä koko raajaan.

Kyyn myrkky aiheuttaa puremakohdassa kudostuhoa, turvotusta, kuoliota sekä veren hyytymishäiriöitä. Myöhemmin voi seurata sydämen rytmihäiriöitä, munuaisten vajaatoimintaa sekä nesteen kertymistä keuhkoihin.

Kyyn purema hoidetaan levolla, nesteytyksellä sekä eläinlääkärin määräämällä turvallisella kipulääkkeellä (ei tavallisella särkylääkkeellä). Tarvittaessa seurataan myös lemmikin veri- ja virtsanäytteitä. Vakavissa tapauksissa eläinlääkäri voi lisäksi antaa lemmikille kyyn myrkyn vasta-ainetta. Vasta-ainetta löytyy myös Eläinlääkäriasema Kamusta.

JOS EPÄILET, ETTÄ KYY ON PURRUT KOIRAASI TAI KISSAASI:
1) Rauhoita lemmikkiäsi, jotta se pysyisi aloillaan. Mikäli purema on raajassa, vältä raajan liikuttamista.

2) Mahdollisuuksien mukaan kanna lemmikki autoon ja ota aina yhteyttä lähimpään eläinlääkäriin.

3) Älä anna lemmikille kyytabletteja, paitsi jos purema on pään alueella ja turvotus vaikeuttaa hengitystä.

Uusi vuosi rakettipaukkeineen saattaa pelottaa lemmikkejä paljon. Mikäli koet, että kissasi tarvitsee lääkitystä selvitäkseen uudesta vuodesta, olethan hyvissä ajoin yhteydessä eläinlääkäriisi. Näin meillä on tarpeeksi aikaa suunnitella ja toteuttaa mahdollinen lääkehoito.

VINKIT KISSAN UUTEEN VUOTEEN
Ulkoilevat kissat suositellaan otettavaksi sisälle jo hyvissä ajoin päivällä, jotta ne eivät säikähdä raketteja. Kissoja ei suositella ulkoilutettavaksi uudenvuodenaattona.

Oma rauha. Kissalle on hyvä olla sille mieluinen nukkumapaikka, joka on sijoitettu rauhalliseen paikkaan. Osa kissoista tykkää olla pesäkolossa, jossa on katto pään päällä. On tärkeää, että nukkumapaikka on kissalle ennestään tuttu, eikä sitä tarjota sille ensimmäistä kertaa. Tutussa pedissä on kissan omaa hajua, joka lisää sen turvallisuuden tunnetta ja helpottaa sen rentoutumista. Mikäli kissa hakeutuu omiin oloihin, on sen hyvä antaa olla rauhassa.

Radio päälle. Jotta rakettien pauke ei kuuluisi sisälle yhtä hyvin, on hyvä laittaa radio tai televisio päälle peittämään pauketta. Sälekaihtimet kannattaa sulkea, jotta kissa ei näe raketteja eikä siitä syystä pelästy.

Tarjoa tekemistä. Kissaa voi aktivoida esim. aktivointipallolla, josta se saa kuivamuonaa/makupaloja tai sille voi piilottaa makupaloja tiettyyn tilaan, josta se saa etsiä niitä. Tätä on hyvä harjoitella etukäteen ennen aattoiltaa.

Feliway feromonivalmiste auttaa rentouttamaan kissaa. Feliway on synteettinen jäljitelmä feromonista, jota kissa luonnostaan erittää. Feliwayta löytyy suihkeena sekä pistorasiaan laitettavana haihduttimena. Koska kissa viettää illan sisällä, on haihdutin tällöin paras vaihtoehto. Haihdutin sijoitetaan huoneeseen, jossa kissa viettää eniten aikaa. Jotta haihdutin saavuttaa tarvittavan pitoisuuden asunnossa, täytyy sen olla pistorasiassa 24h, joten ota haihdutin käyttöön hyvissä ajoin. Haihdutinta ei saa sijoittaa huonekalujen/verhojen taakse, vaan sen täytyy olla paikassa, jossa ilma kiertää hyvin. Yksi haihdutin riittää 50-70 neliöön. Mikäli asunnossa on useampia kerroksia, tulee joka kerroksessa olla oma haihdutin.

Mukavaa ja turvallista uutta vuotta!

Pakkanen ja tuuli puree myös lemmikkeihin. Vanhat, nuoret, laihat, pienet ja ohutturkkiset lemmikit ovat alttiimpia palelemiselle pakkasella.

Helpoimmin lemmikeillä palelevat karvattomat tai vähäkarvaiset kehon ääriosat, kuten raajat, tassuanturat, varpaat, korvanlehdet, hännänpää, nisät ja kivekset.

Ulkoiluun tottuneen kissan tulisi päästä sisälle lämmittelemään aina halutessaan, eli päästä kissa ulkoilemaan vain jonkun ollessa kotona, jottei kissa joudu odottamaan sisätiloihin pääsyä pakkasella.

NÄIN TUNNISTAT PALELEEKO LEMMIKKIÄSI
Tuuli lisää kylmän purevuutta entisestään. Lämpötilan laskiessa pakkasen puolelle lemmikin käytöstä on syytä tarkkailla ja tunnistaa palelemisen merkit ajoissa. Kun lemmikki alkaa nostella tassuja, sitä palelee. Jos lemmikki alkaa täristä ja kyyristelemään selkäänsä, on sillä jo kylmä.

Kun ulkoilu jää kovimmilla pakkasilla vähemmälle, kannattaa lemmikille järjestää puuhaa sisätiloissa: kissalle on tarjottava kiipeilymahdollisuuksia ja kissaakin voi aktivoida erilaisin leikein ja tehtävin.

KYLMETTYNEEN LEMMIKIN LÄMMITTÄMINEN
Mikäli lemmikki kylmettyy ulkona, anna sen lämmitellä huoneenlämmössä, tarvittaessa peiton tai viltin alla. Lämmityksen tulisi olla tasaista ja hidasta - älä hiero paleltuneita kehonosia tai yritä lämmittää niitä kuumalla vedellä. Jos lemmikin ihoalue on ulkoilun jälkeen voimakkaasti punoittava tai turvonnut tai aristava eikä se palaudu sisätiloissa normaaliksi, voi kyseessä olla paleltuma. Jos lemmikki alkaa nuolla tai raapia aluetta, on se merkki kivusta ja lemmikki on hyvä viedä eläinlääkäriin. Pahimmillaan kovat pakkaset voivat aiheuttaa eläimelle pakkasenpuremia ja jopa hengenvaarallisen hypotermian.

PAKKASELLA ELÄINLÄÄKÄRIIN
Mikäli joudut kuljettamaan lemmikkisi pakkasella eläinlääkäriin muista varata automatkalle lemmikkiä varten riittävästi lämmintä vilttiä yms mukaan - erityisesti kaikille anestesiapotilaille, sillä nukutetun lemmikin ruumiinlämpö laskee helposti ja lemmikillä voi olla heräämisen jälkeen vilunpuistatuksia.

Suun ja hampaiden kunnolla on iso merkitys lemmikkien hyvinvoinnille ja terveydelle. Lemmikit eivät välttämättä ilmaise suun kipua selvästi valittamalla, joten omistajan on osattava tarkkailla lemmikkiään ja sen mahdollista oireilua.

Yleisimmät syyt hammashoidon tarpeelle ovat hampaisiin kertynyt plakki ja hammaskivi, ientulehdus, parodontiitti eli hampaan kiinnityskudoksen tulehdus, murtuneet hampaat, hammasjuuripaise-epäilyt ja hammassyöpymät.

Voit tunnistaa hammashoidon tarpeen jos kissallasi on esimerkiksi punoittavat tai verestävät ikenet, hampaan pinnalle on kertynyt näkyvä kerros hammaskiveä tai kissalla on pahanhajuinen hengitys. Kissa voi myös vältellä pureskelemista.

Lemmikin suun perusteellinen tutkiminen sekä hampaiden ja ientaskujen puhdistaminen on nukutuksessa tehtävä toimenpide. Suosittelemme myös hampaiden röntgenkuvausta, sillä tutkimuksissa on todettu, että jopa 25% koirista ja 42% kissoista löydetään röntgenkuvissa merkittäviä muutoksia, vaikka hammastarkastus olisikin ollut normaali.

Hammassairaudet (poislukien murtumat) ovat yleensä eteneviä, joten lemmikki jolla on todettu hammassairaus kannattaa käyttää eläinlääkärin luona perusteellisessa hammashoidossa vuosittain tai useammin mikäli kuonon/leukojen alueella esiintyy turvotuksia, lemmikki tuntuu aristelevan suutaan tai huomaat hampaissa tai ikenissä selviä muutoksia.

IENTULEHDUS JA PARODONTIITTI
Hampaan pinnalle ja ientaskuihin kertyvä, pääosin bakteereista muodostuva plakki aiheuttaa tulehdusreaktion ikenissä ja muissa hampaita ympäröivissä pehmytkudoksissa. Ientulehdus on hoidettavissa hammaskiven poistolla ja hyvällä hampaiden kotihoidolla.

Kun ientulehdus etenee syvempiin kudoksiin syntyy parodontiitti eli hampaan kiinnityskudoksen tulehdus. Parodontiitti aiheuttaa hampaan kiinnityskudoksen löystymistä ja luukatoa hampaan ympärillä. Parodontiitille altistaa muun muassa lemmikin ikä, pieni koko ja ahtaus hampaissa.

Lievät parodontiitit hoidetaan suun puhdistamisella eläinlääkärillä ja hyvällä hampaiden kotihoidolla. Parodontiittia ei voi parantaa, mutta sen eteneminen voidaan näin estää. Pitkälle edennyttä parodontiittia hoidetaan hampaiden poistolla ja harvinaisissa tapauksissa ympäröivien pehmytkudosten kirurgialla.

Hoitamaton parodontiitti aiheuttaa kipua, hampaiden irtoamista, hammasjuuripaiseita ja jopa leukamurtuman. Lisäksi suusta verenkierron välityksellä muualle leviävät bakteerit voivat aiheuttaa tulehdusta muun muassa munuaisissa, maksassa, sydämessä ja keuhkoissa.

MURTUNEET HAMPAAT
Hammasmurtumat jaotellaan komplisoituneihin ja komplisoitumattomiin sen mukaan yltääkö murtuma hampaan pulpaan eli ytimeen. Pulpaan ulottuville murtumille suositellaan tilanteen mukaan joko juurihoitoa tai hampaan poistoa. Nuorilla eläimillä myös komplisoitumattomia (ei pulpaan asti ulottuvia) murtumia suositellaan hoidettavaksi, sillä nuoren eläimen hammasluu läpäisee helpommin bakteereja kuin vanhan.

Hoitamaton hammasmurtuma aiheuttaa kipua ja altistaa hammasjuuripaiseelle. Myös murtuneet maitohampaat suositellaan hoidettavaksi.

HAMMASSYÖPYMÄT
Hammassyöpymiä tavataan lähinnä kissoilla, mutta myös iäkkäämmillä koirilla. Hammassyöpymien syytä ei tunneta, mutta niitä esiintyy enemmän rotu- kuin kotikissoilla. Nimensä mukaisesti hammassyöpymissä hammasta syöpyy pois. Hammassyöpymät ovat kivuliaita, kun syöpymä yltää hampaan kiilteeseen tai kun sillä on muutoin yhteys suuonteloon.

Hammassyöpymiä hoidetaan hampaiden poistolla tai ns. kruunuamputaatiolla.

HAMMASJUURIPAISEET
Esimerkiksi yllä mainitut sairaudet voivat aiheuttaa hammasjuuripaiseita. Siinä bakteerit tulehduttavat hampaan juuren ja ympäröivän kudoksen. Oireina on tyypillisesti turvotukset ylä- tai alaleuassa, märkävuoto suusta tai esimekiksi silmän alta. Pahimmassa tapauksessa, etenkin nuorilla koirilla, seurauksena voi olla koko elimistön tulehdustila.

Hoitona on tulehtuneen hampaan poisto. Ensiapuna käytetään usein antibiootti- ja kipulääkekuureja, mutta nämä eivät ole parantava hoito, vaan hoito vaatii hampaan poiston.

HAMMASHOITO
Kamussa lemmikkinne nukutetaan hammashoidon ajaksi. Ennen hammashoitoa potilasturvallisuuden vuoksi tulee huomioida seuraavaa: Lemmikin on oltava täydellisellä ruokapaastolla vähintään 4-6 tuntia (kissa), 6-8 tuntia (koira) ja juomatta 2 tuntia ennen toimenpidettä. Pennuille (alle 6kk) pidetään vain 4h ruokapaasto, tarjoa ruokaa 4h ennen käyntiä. Vettä saa olla tarjolla normaalisti.

Mikäli lemmikilläsi on lääkitystä vaativa perussairaus (esim. diabetes, maksa-, munuais-, sydänvika, Cushing) varmistakaa ruokapaasto-ohjeet ja lääkitys erikseen Kamusta. Näin voidaan varmistaa lemmikin anestesiaturvallisuus.

Mikäli mahdollista, lemmikki ulkoilutetaan ennen toimenpidettä ja huolehditaan, että se ulostaa ja virtsaa ennen eläinlääkärin vastaanotolle tuloa. Jos lemmikille on välttämätöntä antaa paaston aikana ruokaa lääkkeen antamisen yhteydessä, ruuan tulee olla helposti sulavaa ja annoksen mahdollisimman pieni.

Anestesiaturvallisuutta voidaan edistää tutkimalla lemmikki huolellisesti erillisellä eläinlääkärikäynnillä ennen nukuttamista ja tutkimalla verinäytteistä erillinen anestesiapaneeli. Etenkin iäkkäämmille lemmikeille suosittelemme laajempia verikokeita ja tarvittaessa muita tutkimuksia ennen nukutusta vaativia toimenpiteitä.

Hammashoitoon tuleva lemmikki rauhoitetaan ensin lihakseen annettavalla pistoksella ja lemmikin annetaan nukahtaa rauhallisessa paikassa ennen valmistelua. Valmistelussa klinikkaeläinhoitaja laittaa lemmikin jalkaan suonikanyylin, jonka kautta sille annostellaan esilääkkeet (mm. kipulääkkeitä ja antibioottia) ja lyhytvaikutteista nukutuslääkettä. Koko valmistelun ajan lemmikki hengittää lisähappea happimaskin kautta. Kaikissa hammashoidoissa käytetään yleisanestesiaa eli inhalaatioanestesiaa. Siinä lemmikille laitetaan hengitysputki ja unen syvyyttä säädellään hengitysilman mukana lemmikille annosteltavalla anestesiakaasulla. Tarvittaessa huonosti hengittävät potilaat kytketään ventilaattoriin eli koneeseen, joka hengittää lemmikin puolesta leikkauksen ajan. Rauhoitetun tai nukutetun potilaan ruumiinlämpö laskee helposti. Lemmikin ruumiinlämmön laskua pyritään estämään peitteillä, patjoilla, sähköisillä lämpötyynyillä ja tassuihin laitettavilla villasukilla ❤

Potilaan tilan, elintoimintojen ja anestesian syvyyden seuraaminen on tärkeää koko toimenpiteen ajan. Käytössämme on anestesiavalvontamonitori, joka mittaa mm. sykettä, happisaturaatiota, sydänsähkökäyrää, ruumiinlämpöä, uloshengitysilman hiilidioksidipitoisuutta ja verenpainetta. Klinikkaeläinhoitaja seuraa anestesiaa kuuntelemalla lemmikin keuhkoja ja sydäntä stetoskoopilla, seuraamalla limakalvojen väriä ja kapillaarien täyttymisaikaa, tunnustelemalla pulssia ja tarkkailemalla pupillin kokoa ja luomirefleksiä. Kaikille potilaille täytetään anestesiavalvontalomake, johon mittaustulokset ja lääkitykset kirjataan valmistelun ja toimenpiteen aikana.

Inhalaatioanestesian jälkeen lemmikin annetaan mieluiten herätä rauhassa omaa tahtiaan, jotta lääkeaineet ehtivät poistua elimistöstä ja herääminen on rauhallisempi. Joskus lemmikille voidaan antaa vastalääke, jolloin herääminen rauhoituksesta nopeutuu. Lemmikki luovutetaan toimenpiteen jälkeen vasta kun se on herännyt/heräämässä. Useinkaan se ei vielä kävele itse. Huopa tms. lämmin peite tai kantoalusta ja auto kannattaa varata mukaan, kun tulette hakemaan lemmikkiä kotiin. Vastaanotolla saatte tarvittaessa kantoapua henkilökunnalta, mutta kotiin palatessa kantoapu voi olla tarpeen.

Väsyneen toipilaan tulee antaa levätä rauhassa lämpimässä ja turvallisessa paikassa, mutta jos uni jatkuu pitkään eikä lemmikki herätellessä reagoi selkeästi, täytyy eläinlääkäriin olla yhteydessä. Lemmikki voi olla lääkeaineiden vuoksi sekava tai tokkurainen ja kompuroi helposti. On tärkeätä huolehtia, ettei potilas pääse loukkaamaan itseään. Levottomuus johtuu useimmiten rauhoitteista ja kipulääkkeistä, harvemmin kivusta.

Nukutus on aina suuri rasitus elimistölle ja on jopa vaarallinen, jos elimistössä on jotakin vialla. Komplikaatiot nukutuksessa ovat kuitenkin vastaanotollamme äärimmäisen harvinaisia. Huolellisella esivalmistelulla, anestesian suunnittelulla, toteutuksella ja seurannalla voidaan riskejä minimoida.

Tervetuloa hammashoitoon ❤

Tehokkain keino ehkäistä plakin ja hammaskiven muodostumista, jotka aiheuttavat pahan hajuista hengitystä ja iensairauksia on lemmikin hampaiden säännöllinen harjaaminen.

Hampaiden harjaamisen totuttaminen on hyvä aloittaa tarjoamalla lemmikille hyvänmakuista entsyymihammastahnaa (esim. Virbac Entsymaattinen hammastahna) ensin vain maisteltavaksi. Tahnaa voi hieroa sormin hammaskaaren ulkopinnoile. Lemmikin tottuessa suun käsittelyyn voidaan hiljalleen siirtyä käyttämään pehmeäharjaista pientä hammasharjaa ja laajentaa harjausta myös sisäpinnoille lemmikin salliessa.

Harjauksesta on hyvä tehdä lemmikille mahdollisimman miellyttävää, apuna tässä on hyvänmakuinen tahna ja pienissä erissä tehtävät toistot. Kun harjaus alkaa sujua, olisi hampaat hyvä pyrkiä harjaamaan joka ilta. Lemmikeille löytyy omia erikoismuotoiltuja hammasharjoja jotka puhdistavat sekä ienrajasta, että molemmin puolin hammasta mahdollisimman vähin vedoin.

Plakin ennaltaehkäisyyn voidaan käyttää lisäksi juomaveteen lisättävää nestemäistä Virbac Vet Aquadent -valmistetta tai ruokaan jauheena lisättävää Plaque Off -merilevävalmistetta. Rasvahappovalmiste 1-TDC auttaa suun limakalvojen ja nivelten hyvinvoinnissa. Lisäksi apua voi olla myös maitohappobakteerivalmiste PetGuidesta, jonka tarkoituksena on muuttaa suun bakteerikantaa terveellisemmäksi. Kuitenkin hampaiden harjaaminen on tehokkain keino ennaltaehkäistä ja vähentää plakkia ja sitä kautta hammaskiven ja hammassairauksien muodostumista.

Hammassyöpymiä tavataan lähinnä kissoilla, mutta myös iäkkäämmillä koirilla.

Hammassyöpymien syytä ei varmuudella tunneta, mutta ne saattavat liittyä plakkiin, ientulehdukseen ja parodontiittiin. Näin ollen hyvällä hammashygienialla saattaa olla merkitystä ennaltaehkäisyssä.

Nimensä mukaisesti hammassyöpymissä hammasta syöpyy pois. Hammassyöpymät ovat kivuliaita, kun syöpymä yltää hampaan kiilteeseen tai kun sillä on muutoin yhteys suuonteloon. Joskus omistaja huomaa nämä muutokset verta vuotavina, aristavina lohkeamina hampaissa, hampaan päälle kasvaneesta ikenestä tai kokonaan puuttuvina hampaina. Joskus eläinlääkäri toteaa ne hammastarkastuksen yhteydessä. Usein pitkällekin edenneet vauriot saattavat omistajan silmään olla oireettomia, mutta aiheuttavat kuitenkin lemmikille kipua.

Hammassyöpymiä hoidetaan hampaiden poistolla tai ns. kruunuamputaatiolla, jossa poistetaan hampaan näkyvä osa.

Tauti on yleensä etenevä, joten lemmikki jolla on todettu hammassyöpymiä kannattaa käyttää eläinlääkärin luona perusteellisessa hammashoidossa vähintään vuosittain ja useamminkin jos se tuntuu aristelevan suutaan, suusta vuotaa verta tai omistaja huomaa hampaissa selviä muutoksia.