Tietopankki

Nettiajanvaraus

Työstämme vielä tätä artikkelia, kiitos kärsivällisyydestänne.

Ajanvarauksen peruuttaminen

Työstämme vielä tätä artikkelia, kiitos kärsivällisyydestänne.

Kamun sijaiti ja paikoitus henkilöautoille

Työstämme vielä tätä artikkelia, kiitos kärsivällisyydestänne.

Ohjeita vastaanotolle saapuville

❤ KÄYTÄ MASKIA ASIOIDESSASI MEILLÄ. Mahdollisten tartuntojen vähentämiseksi edellytämme asiakkailtamme lähikontaktissa maskien käyttöä.

❤ SAAVUTHAN LEMMIKIN KANSSA YKSIN. Näin minimoimme asiakasliikenteen ja ihmiskontaktit. Turvavälit on myös helpompi huomioida kun klinikalla asioiva väkimäärä on pieni.

❤ SAAVUTHAN PAIKALLE JUURI ENNEN VARATUN AJAN ALKUA. Näin minimoit odotusaikasi aulassa. Ilmoittautumisen jälkeen suosittelemme odottamaan vuoroasi ulkona.

❤ ASIOITHAN MEILLÄ VAIN TERVEENÄ. Muistathan ilmoittaa mahdollisista peruutuksista puhelimitse tai sähköpostilla osoitteeseen info@oulunkamu.fi

❤ PESETHÄN KÄTESI. Hyvä hygienia vähentää tautiriskejä. Tervehdimme asiakkaitamme ilman kättelyä.

❤ TEHOSTETTU HYGIENIA. Kaikki kosketuspinnat puhdistetaan ja desinfioidaan Kamussa säännöllisesti.

❤ LEMMIKKI VOI ASIOIDA KAMUSSA ILMAN OMISTAJAA. Halutessanne voitte tuoda lemmikin eläinlääkäriin myös niin, että luovutatte lemmikin meille Kamun ulko-ovella ja olemme sinuun yhteydessä puhelimitse. Näin sinun ei välttämättä tarvitse asioida tiloissamme lainkaan. Muista mainita asiasta ajanvarauksen yhteydessä.

Etäasiointipalvelu on käytettävissä kaikille asiakkaillemme ❤.
Ajanvaraukset puhelimitse 020 1213 900 tai 24/7 www.oulunkamu.fi

Kamukävelyt

Työstämme vielä tätä artikkelia, kiitos kärsivällisyydestänne.

PETMEDDATA

Työstämme vielä tätä artikkelia, kiitos kärsivällisyydestänne.

DNA näytteenotto

Työstämme vielä tätä artikkelia, kiitos kärsivällisyydestänne.

Lemmikin kotiapteekki

Työstämme vielä tätä artikkelia, kiitos kärsivällisyydestänne.

Leikkaukseen tulevan potilaan valmistautuminen

Mikäli mahdollista, peskää vedellä enin lika ja hiekka pois tulevalta haava-alueelta jo leikkausta edeltävänä päivänä. Jos lemmikillänne on oma kauluri tai haavasuojapuku, ottakaa se myös mukaan. Lemmikkinne nukutetaan leikkauksen ajaksi. Ennen leikkausta potilasturvallisuuden vuoksi tulee huomioida seuraavaa: Eläimen on oltava täydellisellä ruokapaastolla vähintään 4-6 tuntia (kissa), 6-8 tuntia (koira) ja juomatta 2 tuntia ennen leikkausta. Mikäli leikkauspotilaalle ilmaantuu uusia sairauden oireita, ota yhteys vastaanotollemme. Näin voidaan arvioida, vaikuttavatko ne leikkauksen ajankohtaan tai suoritustapaan. Mikäli lemmikilläsi on lääkitystä vaativa perussairaus (esim. diabetes, maksa-, munuais-, sydänvika, Cushing) varmistakaa ruokapaasto-ohjeet ja lääkitys erikseen Kamusta. Näin voidaan varmistaa lemmikin anestesiaturvallisuus. Mikäli mahdollista lemmikki ulkoilutetaan ennen leikkausta ja huolehditaan, että se ulostaa ja virtsaa ennen vastaanotolle tuloa. Lemmikille ei anneta mitään lääkitystä, mistä ei eläinlääkärin kanssa ole etukäteen sovittu. Jos lemmikille on välttämätöntä antaa paaston aikana ruokaa lääkkeen antamisen yhteydessä, ruuan tulee olla helposti sulavaa ja annoksen mahdollisimman pieni. Anestesiaturvallisuutta voidaan edistää tutkimalla potilas huolellisesti ennen nukuttamista ja tutkimalla verinäytteistä anestesiapaneeli. Kustannus anestesiapaneelista on 25-50 eur riippuen paneelin laajuudesta. Leikkauspaneelin hinta lisätään leikkauksen kokonaishintaan. Etenkin iäkkäämmille lemmikeille suosittelemme laajempia verikokeita ja tarvittaessa muita tutkimuksia ennen nukutusta vaativia toimenpiteitä. Leikkaukseen tuleva eläin rauhoitetaan ensin lihakseen annettavalla pistoksella ja sen annetaan nukahtaa rauhallisessa paikassa ennen leikkausvalmistelua. Valmistelussa pieneläinhoitaja laittaa eläimelle suonikanyylin, jonka kautta sille annostellaan esilääkkeet (esim. kipulääkkeitä ja antibioottia) ja lyhytvaikutteista nukutuslääkettä. Ennen leikkaussaliin siirtymistä ajellaan myös karvat leikkausalueelta. Koko leikkausvalmistelun ajan eläin hengittää lisähappea happimaskin kautta. Kaikissa isommissa leikkauksissa käytetään inhalaatioanestesiaa. Siinä eläimelle laitetaan hengitysputki ja unen syvyyttä säädellään hengitysilman mukana eläimelle annosteltavalla anestesialääkekaasulla. Tarvittaessa huonosti hengittävät potilaat ja kaikki tähystysleikkauspotilaat kytketään ventilaattoriin eli koneeseen, joka hengittää

eläimen puolesta leikkauksen ajan. Rauhoitetun tai nukutetun potilaan ruumiinlämpö laskee helposti. Eläimen ruumiinlämmön laskua pyritään estämään peitteillä, patjoilla ja sähköisillä lämpötyynyillä. Eläimen tilan, elintoimintojen ja anestesian syvyyden seuraaminen on tärkeää koko leikkauksen ajan. Käytössämme on anestesiavalvontamonitori, joka mittaa mm. sykettä, happisaturaatiota, sydänsähkökäyrää, ruumiinlämpöä, uloshengitysilman hiilidioksidipitoisuutta ja verenpainetta. Pieneläinhoitajan seuraa anestesiaa kuuntelemalla lemmikin keuhkoja ja sydäntä stetoskoopilla, seuraamalla limakalvojen väriä ja kapillaarien täyttymisaikaa, tunnustelemalla pulssia ja tarkkailemalla pupillin kokoa ja luomirefleksiä. Kaikille potilaille täytetään anestesiavalvontalomake, johon mittaustulokset ja lääkitykset kirjataan valmistelun ja toimenpiteen aikana. Inhalaatioanestesian jälkeen eläimen annetaan mieluiten herätä rauhassa omaa tahtiaan, jotta lääkeaineet ehtivät poistua elimistöstä ja herääminen on rauhallisempi. Joskus eläimelle voidaan antaa vastalääke, jolloin herääminen rauhoituksesta nopeutuu. Lemmikki luovutetaan leikkauksen jälkeen vasta kun se on herännyt/heräämässä. Useinkaan se ei vielä kävele itse. Huopa tms. lämmin peite tai kantoalusta ja auto kannattaa varata mukaan. Vastaanotolla saatte tarvittaessa kantoapua henkilökunnalta, mutta kotiin palatessa kantoapu voi olla tarpeen. Eläintä ei tulisi jättää yksin kotiin leikkauksen jälkeen toimenpidepäivänä, jos suinkin mahdollista. Usein eläin saattaa nukahtaa uudelleen kotosalla tutussa ympäristössä. Väsyneen toipilaan tulee antaa levätä rauhassa lämpimässä ja turvallisessa paikassa, mutta jos uni jatkuu pitkään eikä lemmikki herätellessä reagoi selkeästi, täytyy eläinlääkäriin olla yhteydessä. Lemmikki voi olla lääkeaineiden vuoksi sekava tai tokkurainen ja kompuroi helposti. On tärkeätä huolehtia, ettei potilas pääse loukkaamaan itseään. Levottomuus johtuu useimmiten rauhoitteista ja kipulääkkeistä, harvemmin kivusta. Leikkausnukutus on aina suuri rasitus elimistölle ja on jopa vaarallinen, jos elimistössä on jotakin vialla. Komplikaatiot nukutuksessa ovat kuitenkin vastaanotollamme äärimmäisen harvinaisia. Huolellisella esivalmistelulla, anestesian suunnittelulla, toteutuksella ja seurannalla voidaan riskejä minimoida. Erityisesti peräaukon tienoon leikkauksissa: Jos leikkauskohteena on peräaukon tienoo, noudata seuraavia ruokintaohjeita: Älä anna eläimelle kuivaruokaa 36 tuntiin ennen leikkausta. Tästä eteenpäin annetaan ainoastaan soseutettua kotiruokaa/liemiruokaa. Mitään ruokaa ei saa

antaa 24 tuntiin ennen leikkausta. Vettä pitää kuitenkin koko ajan olla saatavilla lukuun ottamatta 2 tuntia ennen operaatiota. Toivottavaa olisi, että peräsuoli olisi mahdollisimman tyhjä leikkauksessa. Tarjoa eläimelle mahdollisuus tyhjentää suoli vielä lähellä leikkausajankohtaa. Epiduraalipuudutus: Jossain leikkauksissa, etenkin kivuliaissa ortopedisissa leikkauksissa ja peräpään leikkauksissa, käytetään epiduraalipuudutusta vähentämään anestesialääkkeiden määrää ja leikkauksen jälkeistä kipua. Sitä varten eläimen takaselästä joudutaan ajamaan karvaa. Epiduraalipuudutuksen vaikutus kestää n. 4 tuntia. Usein eläimet eivät pysty varaamaan painoa normaalisti takajaloille heti leikkauksen jälkeen ja takajalkojen liike voi olla horjuvaa leikkauksen jälkeisenä päivänä. Myös virtsaaminen voi olla tästä syytä hankalaa ensimmäisenä päivänä. Virtsaamista on syytä tarkkailla ja eläimen onkin virtsattava viimeistään 24h leikkauksen jälkeen.

Lemmikin leikkauksenjälkeinen hoito

YLEISIÄ OHJEITA
Lemmikkinne on leikkausta varten nukutettu. Nukutuksesta heräävän eläimen ruumiinlämpötila on alhainen ja sillä saattaa olla vilunpuistatuksia. Lemmikki tulee kotona asettaa lämpimään, kuivaan ja vedottomaan paikkaan ja huolehtia että hengitystiet ovat auki. Jos potilas nukkuu vielä kotiin vietäessä, aseta se kyljelleen.

Potilas ei heti herättyään hallitse kunnolla liikkeitään ja siksi on seurattava, ettei se vahingoita itseään portaissa tai lyö itseään teräviin kulmiin. Jos eläinpotilas lähtee vastaanotolta itse kävellen, tue sitä jottei se loukkaa itseään horjahdellessaan. Vältä äkillisiä, voimakkaita liikkeitä. Auta potilasta esimerkiksi autoon nousussa.

Rakon ja suolen sulkijalihakset eivät aina heti narkoosin jälkeen toimi normaalilla tavalla ja eläimelle saattaa sattua "vahinkoja". Se voi myös oksentaa. Siksi on syytä valita kotona lemmikin lepopaikaksi kohta, missä virtsasta, ulosteesta tai oksennuksesta ei ole liian suurta haittaa. On seurattava, että potilas alkaa ulostaa ja virtsata normaalisti. Virtsakivileikkauksen jälkeen virtsa voi olla veristä viikonkin ajan. Eläimen on virtsattava viimeistään vuorokausi leikkauksesta.

Leikkauksesta toipumisessa isoimmassa roolissa on kotona tapahtuva hoito ja seuranta.

Tutustukaa huolellisesti alla oleviin kotihoito-ohjeisiin ja jos teille jää kysyttävää hoidosta tai lemmikin toipumisessa on ongelmia, olkaa yhteydessä eläinlääkäriasemallemme.

LEIKKAUSHAAVAN HOITO YLEISESTI
Lemmikki ei saa nuolla tai vaurioittaa leikkaushaavaa. Se voidaan estää käyttämällä kauluria tai haavasuojapukua tikkien poistoon asti (tai jos poistettavia tikkejä ei ole, noin 10-14 päivän ajan). Kaulurin voi poistaa välillä, esimerkiksi ulkoilun tai ruokinnan ajaksi. Kaulurin pitoaikana potilaan silmien ja korvien puhtaudesta huolehditaan jottei esim. korvat pääse tulehtumaan.

Kauluri on mahdollisesti kiinnitetty sideharsolla, mikä tulee vaihtaa kotona pantaan ja huolehtia ettei kauluri hierrä kaulaa. Omistajan tulee kotona varmistua, että kauluri on riittävän pitkä eikä eläin pääse nuolemaan leikkaushaavaa. Jos käytössä on haavasuojapuku, tarkkailkaa että lemmikki ei puvusta huolimatta pääse nuolemaan leikkausaluetta ja ettei haavasuojapuku hierrä lemmikkiä esim. kainaloista. Haavasuojapuvun lisäksi voidaan joutua käyttämään myös kauluria.

Leikkaushaavaa tarkkaillaan päivittäin. Siisti haava ei vaadi muuta hoitoa. Ensimmäisten päivien aikana voi esiintyä lievää turvotusta ja punoitusta. Jos haava likaantuu tai se erittää tai punoittaa lievästi, sitä suihkutetaan kerran päivässä muutaman minuutin ajan haalealla vedellä. Suihkuttamisen saa aloittaa 2 päivää leikkauksen jälkeen. Suihkuttamisen jälkeen haava-alue kuivataan kevyesti puhtaalla pyyhkeellä tai hiustenkuivaajalla.

Jos haava huomattavasti turpoaa, punoittaa, kuumottaa, alkaa erittää, on arka tai lemmikin yleisvointi huononee tai sille nousee kuume (yli 39C), ottakaa yhteys eläinlääkäriin haavan tarkistusta varten.

Peräaukonseudun haavat suihkutetaan puhtaaksi kädenlämpöisellä vedellä aina ulostamisen jälkeen.

POTILAAN LÄÄKITYS
Kipulääke: Potilaalle on leikkauksen yhteydessä annettu kipulääkkeitä. Mikäli potilaan arvioidaan tarvitsevan kipulääkitystä vielä kotona, mukaan annetaan lääkettä tai lääkeresepti. Nämä ovat eläimille tarkoitettuja lääkkeitä. Älä anna lemmikille ihmisen kipulääkkeitä, sillä ne voivat olla eläimille vaarallisia. Älä myöskään yliannostele lääkkeitä.

Kipulääkityksestä huolimatta potilas voi leikkauksen jälkeisenä yönä olla levoton. Kivun tuntemus ja kokeminen on yksilöllistä ja siksi joskus joudutaan lääkitystä muuttamaan. Ottakaa tarvittaessa yhteys eläinlääkäriin.

Antibiootti: Joissakin tapauksissa potilaalle annetaan myös antibioottilääkitys kotiin. On tärkeää, että antibiootti annetaan potilaalle säännöllisin väliajoin ja että lääkekuuri syötetään ohjeen mukaisesti loppuun asti.

Mikäli eläin oksentaa tai sillä esiintyy ripulia lääkkeiden annon jälkeen, ottakaa yhteys eläinlääkäriin.

LEIKKAUSPOTILAAN RUOKAVALIO
Ruokaa annetaan vasta, kun lemmikki on kunnolla herännyt. Nukutuksen jälkeisessä sekavassa tilassa potilaalla voi olla nielemisongelmia. Raikasta vettä saa olla tarjolla heti. Yleensä potilas voi noudattaa normaalia ruokavaliotaan. Aluksi on parempi antaa pieniä ruoka-annoksia usein kuin suuria annoksia kerralla. Vähitellen voidaan palata normaaliin ruokintaan.

Mikäli ruokahalu on huono, voidaan potilaalle antaa lisäenergiaa ja vitamiineja esimerkiksi Nutri Plus geeliä syöttämällä. Huonosti syövälle lemmikille voi tarjota myös erityistä toipilasruokaa, esimerkiksi Royal Canine Recovery tai Hill´s a/d.

Jos potilas kieltäytyy syömästä ja juomasta, ottakaa yhteys eläinlääkäriin. Joissakin tapauksissa on tarpeen noudattaa erikoisruokavaliota (esim. virtsakivet tai suolistokirurgia). Mikäli se on tarpeen, siitä on maininta jatkohoito-ohjeissa.

ULKOILUTUS JA LIIKUNTA
Leikkauksen jälkeen on vältettävä voimakkaita ja nopeita liikkeitä parin viikon ajan. Ulkoilutusta on vältettävä kostealla ja kuraisella ilmalla, jottei leikkaushaava likaannu.

Jos potilaalla on tassuside, on se vaihdettava, jos se pääsee kastumaan.

LISÄOHJEET
Leikkaushaavasta poistetaan tikit 10-14 vrk:n kuluttua. Voitte halutessanne varata ajan tikkien poistoon hoitajalle Eläinlääkäriasema Kamuun. Tikkien poisto kuuluu leikkauksen hintaan. Jos haava paranee hyvin, eikä kontrollin tarvetta ole muutoinkaan, voitte poistaa tikit itse.

Haavan päälle on laitettu liimaside, joka pitää poistaa viimeistään 3 vrk:n kuluttua tai heti jos se kastuu tai likaantuu. Jos side lähtee pois aiemmin, uutta sidettä ei tarvita haavan ollessa kuiva. Jos haavasta tulee pientä tihkuvuotoa, laita laastari ja vaihda se päivittäin, kunnes haava on kuiva.

Lemmikin etujalassa on laastari siinä kohdassa, missä on ollut suonikanyyli ja siitä on mahdollisesti poistettu karvaa. Suonikanyylin kautta lemmikki on ollut leikkauksen ajan suonensisäisessä nesteytyksessä. Laastarin voitte poistaa jo kotiin päästyänne. Huolehtikaa siitä, että eläin ei nuole suonikanyylikohtaa, jotta iho ei tulehdu.

Joillakin yksilöillä on taipumus lihoa sterilaatio-/kastraatioleikkauksen jälkeen. Tämä on hyvä huomioida ruokinnassa, vaihtamalla ruoka vähäenergisempään ruokaan.

Lemmikin ruokatorven, mahalaukun ja pohjukaissuolen tähystys (gastroskopia)

Gastroskopia on tutkimus, jossa tähystetään taipuisalla, ohuella letkulla ruokatorven, mahalaukun ja ohutsuolen alkuosan limakalvo. Tutkimuksessa nähdään tämän alueen mahdolliset poikkeavat muutokset. Tutkimuksen aikana otetaan yleensä myös pieniä koepaloja limakalvolta. Tutkimus ei aiheuta kipua. Tähystystä varten potilas nukutetaan. Tutkimus kestää keskimäärin 2,5 h. Tutkimuksen harvinainen komplikaatio on ruoansulatuskanavan seinämän puhkeaminen tai verenvuoto.

Potilaan valmistelu tähystykseen
Mahalaukun tyhjentyminen on onnistuneen tähystyksen edellytys. Sen vuoksi pyydämme Teitä huomioimaan seuraavat ohjeet tutkimukseen valmistautuessanne:

- Potilasta pidetään ruokapaastolla vähintään 24 tuntia
- Sitä edeltävä vuorokausi pidetään liemiruualla. Liemiruoka voi olla märkäruokaa, johon on lisätty vettä. Tai kuivamuonaa, joka on turvotettu vedellä niin, että nappulat ovat menettäneet muotonsa
- On erittäin tärkeää, että koiralle ei anneta ruokaa, joka sisältää luumurskaa
- Vesikuppi nostetaan pois 4 tuntia ennen tutkimusta
- Paaston aikana erityisesti koirat syövät mielellään ruohoa. Ruoho haittaa tähystystä siinä missä mikä tahansa muu kiinteä ruoka. Varmista, ettei lemmikkisi pääse nauttimaan myöskään luonnon antimia!

Mikäli lemmikillänne on jatkuva lääkitys:
* särky- ja mahalääkkeitä ei tule antaa tutkimuspäivänä
* sydän- ja epilepsialääke annetaan normaalisti, kuitenkin vähintään 2 tuntia ennen tutkimusta

Tutkimus
Potilaalle annetaan esirauhoitus joko lihakseen tai nahan alle. On toivottavaa, että voisitte olla lemmikin kanssa siihen asti, että rauhoitusaine vaikuttaa. Rauhoituttuaan potilas otetaan valmistelun puolelle. Tutkimusta varten sille laitetaan suonensisäinen kanyyli nesteytystä varten. Tähystyksen ajan potilas pidetään narkoosissa.

Jälkitarkkailu
Tutkimuksen jälkeen potilaalle voi antaa ruoan ja lääkkeet normaaliin tapaan. Tähystyksestä johtuen nielun alue saattaa olla arka muutaman päivän. Mahalaukkuun jäänyt ilma saattaa aiheuttaa mahakipuja. Liikunta helpottaa ilman poistumista suolistosta. Tutkimuksen jälkeen saattaa esiintyä lievää pahoinvointia, joka on ohimenevää. Jos lemmikkinne alkaa tutkimuksen jälkeen oksennella, ottakaa yhteyttä hoitaneeseen eläinlääkäriin.

Lemmikin paksusuolen tähystys (kolonoskopia)

Paksusuolen tähystys tehdään taipuisalla tähystimellä eli endoskoopilla. Tavoitteena on edetä ensin paksusuolen alkuosaan ja sitten palata hitaasti tarkastellen takaisinpäin ja ottaa koepaloja.

Kolonoskopian onnistumisen edellytyksenä on suolen hyvä tyhjentyminen. Huonosti tyhjentyneen suolen limakalvoa on hankala tarkastella, lisäksi ulostekokkareet tukkivat helposti tähystimen imukanavan. Tämän vuoksi tyhjennysohjetta tulee noudattaa kirjaimellisesti.

Sen vuoksi pyydämme huomioimaan seuraavat ohjeet tutkimukseen valmistautuessanne:

- Potilasta pidetään ruokapaastolla vähintään 24 tuntia
- Sitä edeltävä vuorokausi pidetään liemiruualla. Liemiruoka voi olla märkäruokaa, johon on lisätty vettä. Tai kuivamuonaa, joka on turvotettu vedellä niin, että nappulat ovat menettäneet muotonsa ja ovat sosemaista
- On erittäin tärkeää, että koiralle ei anneta ruokaa, joka sisältää luumurskaa
- Vesikuppi nostetaan pois 4 tuntia ennen tutkimusta
- Paaston aikana erityisesti koirat syövät mielellään ruohoa. Ruoho haittaa tähystystä siinä missä mikä tahansa muu kiinteä ruoka. Varmista, ettei lemmikkisi pääse nauttimaan myöskään luonnon antimia!
- 4-6h ennen tähystystä annetaan peräruiske esim. Toilax. Mikäli tähystys on aamulla, annetaan peräruiske edeltävänä iltana.
Peräruiskeita saa apteekista vapaankaupantuotteena. Peräruiskeen jälkeen tulee koiralle tarjota mahdollisuus käydä tarpeillaan useamman kerran.

Mikäli lemmikillänne on jatkuva lääkitys:
- särky- ja mahalääkkeitä ei tule antaa tutkimuspäivänä
- sydän- ja epilepsialääke annetaan normaalisti, kuitenkin vähintään 2 tuntia ennen tutkimusta

Tutkimus
Potilaalle annetaan esirauhoitus lihakseen. On toivottavaa, että voisitte olla lemmikin kanssa siihen asti, että rauhoitusaine vaikuttaa. Rauhoituttuaan potilas otetaan valmistelun puolelle. Tutkimusta varten sille laitetaan suonensisäinen kanyyli nesteytystä ja lääkityksiä varten. Tähystyksen ajan potilas pidetään narkoosissa.

Jälkitarkkailu
Tutkimuksen jälkeen potilaalle voi antaa ruoan ja lääkkeet normaaliin tapaan. Liikunta helpottaa ilman poistumista suolistosta.

Mikäli Teillä herää kysyttävää ohjeista, olkaa yhteydessä ajanvaraukseemme.

Koiran ripuli

Yllättikö RIPULI 💩💩💩!

Koiran ripulin aiheuttajia voi olla esimerkiksi stressi, taudinaiheuttajat, muutokset suolistossa tai ruokavaliossa, tai koira on saattanut syödä jotain sopimatonta kuten pilaantunutta tai uutta.

Kun lemmikin vatsa pyörähtää sekaisin, näillä kotihoito-ohjeilla pääset alkuun sekä koiran että kissan suolisto-ongelmien kanssa:

Varmista, että lemmikkisi saa riittävästi nestettä ja pysyy yleiskunnoltaan virkeänä.

Nopeimmiten lemmikin ruuansulatushäiriöt taltuttaa valmiilla erikoisruuilla joilla korvataan lemmikin oma ruoka ripulin alettua. Näitä erikoisruokia saa eläinlääkäriasemien kautta ja ne sopivat myös kasvaville koirille. Eläinlääkäriasemilta ja apteekeista saatavia reseptittömiä lemmikin ripulinhoitovalmisteita kannattaa myös antaa rauhoittamaan ärtynyttä suolistoa.

Mikäli erikoisruokia ei ole tarjolla, ensihoitona ripuliin tarjotaan riisi-hapanmaitotuote-rasvaton liha "dieettiä". Aiemmin on suositeltu lemmikin paastotusta ensimmäisenä ripulipäivänä, mutta tästä on luovuttu ja nykyisin suositellaan rajoitettua ruokintaa.

1. PV: Huolehdi, että lemmikilläsi on koko ajan tarjolla raikasta vettä. Keitä riisiä runsaassa vedessä ja tarjoa aluksi vain muutamia lusikallisia keitinlientä. Mikäli ruoka pysyy sisällä, voit antaa pieniä määriä riisiä 4-6 kertaa päivässä. Lisäksi voit antaa piimää, viiliä tai maustamatonta jogurttia (hapanmaitotuotteita).

2. PV: Tarjoa 3-4 pientä annosta seosta, jossa on 3 osaa keitettyä riisiä ja 1 osa raejuustoa, rasvatonta lihaa tai keitettyä kalaa (esim. pakastekalaa).

3. PV: Tarjoa riisiseosta hieman suurempia annoksia kuin edellisenä päivänä. Jatka vielä muutama päivä riisiseoksella, kunnes lemmikin suolisto on rauhoittunut.

Kun lemmikki ei ole kahteen päivään ripuloinut lisää riisiseokseen lemmikin normaalia ruokaa. Täysin normaaliin ruokintaan siirrytään noin viikon kuluessa. Vältä aluksi syöttämästä maitotuotteita (ei tarkoita hapanmaitotuotteita), luita, runsaasti kasviskuituja sisältäviä elintarvikkeita ja suuria määriä lihaa.

Palaa erikoisruoka/ riisiseosdieettiin, jos vatsaoireet osoittavat merkkejä uusiutumisesta ja ota yhteyttä eläinlääkäriin mikäli ripuli ei lopu 3-5 päivässä tai lemmikin vointi heikkenee ❤

Kennelyskä

Kennelyskä eli infektiivinen trakeobronkiitti on herkästi tarttuva hengitystietulehdus, jonka oireina ovat äkillisesti alkanut yskä. Lisäksi potilaalla voi olla silmä- ja sierainvuotoa sekä kuumetta.

Aiheuttajana on yleensä virus yksin tai yhdessä bakteerin kanssa. Lievät tapaukset paranevat itsestään 1-2 viikon kuluessa. Jos oireet ovat voimakkaat tai potilaalla on tulehdukselle altistavia tekijöitä (pentu, jättirotu, vanha, immuunisupressio, sydän- tai keuhkosairaus) eläinlääkärin arvion mukaan tarvittaessa myös lääkehoidolla.

Potilasta on syytä pitää levossa, kunnes oireet helpottavat. Mikäli yskiminen ja limaneritys on voimakasta, voidaan kokeilla höyryhengitystä oireiden helpottamiseksi. Koiraa pidetään esimerkiksi höyrytetyssä suihkuhuoneessa 10-20 minuutin ajan.

Ulkoillessa on suositeltua käyttää valjaita kaulapannan sijaan henkitorviärsytyksen vähentämiseksi. Kennelyskä tarttuu herkästi muihin koiriin, joten koirakontakteja on syytä välttää sairastaessa sekä noin 2 viikkoa oireiden hävittyä. Inkubaatioaika on yleensä 3-10 päivää.

Hot spot

Hot spot eli akuutti kostea ihottuma on koirilla melko yleinen, äkillisesti ilmenevä pinnallinen kostea ihotulehdus. Hot spoteja esiintyy varsinkin kesäaikaan, jolloin kosteus ja lämpö pääsevät hautomaan ihoa ja turkkia eikä karva pääse kuivumaan uimiskertojen välillä. Usein synnyn taustalla on ihovaurio, kutina tai kipu mikä innostaa koiraa nuolemaan, hankaamaan, pureskelemaan tai raapimaan ihoaan, joka vaurioittaa ihoa entisestään ja aiheuttaa bakteerien määrän lisääntymisen ihon pinnalla. Tästä syntyvä ihovaurio ja sen alueella lisääntyneet bakteerit saavat aikaan kostean ihotulehduksen.

Hot spotin oireet
Hot spot on punoittava, kostea, usein selvärajainen ja kivulias tulehdusalue koiran iholla, joka voi laajentua huomattavasti jopa tunneissa. Tulehdusalue erittää märkää, joka usein jää myös turkkiin kiinni.

Hot spotin ensiapu kotona
1) Leikkaa lemmikin karvat tulehtuneelta alueelta ja sen ympäriltä
2) Puhdista tulehtunut ihoalue haalealla vedellä, älä hankaa
3) Taputtele ihoalue kuivaksi
4) Käytä antiseptistä suihketta, geeliä tai voidetta lievittämään tulehdusta
5) Estä alueen hankaaminen ja nuoleminen

Hot Spotin hoidossa on tärkeää turkin ajelu tulehtuneelta ihoalueelta ja sen ympäriltä terveelle iholle saakka, jotta tulehtunut iho pääsee tuulettumaan ja alueen saa helpommin puhdistettua. Tulehdusalue voi paljastua odotettua suuremmaksi karvojen ajelun jälkeen.

Tulehtunut iho puhdistetaan pesun ja kuivaamisen jälkeen kirvelemättömällä puhdisteella, esimerkiksi laimealla jodi- tai klooriheksidiinipitoisella liuoksella. Jos puhdistaminen ei onnistu kivun vuoksi, voi ihovaurion pintaan käyttää suihkutettavia valmisteita. Pienen, pinnallisen tulehduksen voi hoitaa pelkästään puhdistamalla ja desinfioimalla. Koiraa estetään vaurioittamasta ihoa enempää joko kaulurin, paidan tai takatassuun laitettavan sukan avulla. Uimista on hyvä välttää, kunnes koiran hot spot on parantunut.

Usein hot spot paranee nopeasti kun hoito on aloitettu. Jos hot spot ei näytä paranevan tai ihoalue on niin kipeä, ettei kotihoito onnistu kannattaa suunnata eläinlääkäriin. Eläinlääkärissä kipeä ihottuma-alue saadaan hoidettua rauhoituksessa. Tarvittaessa laaja-alainen tai syvempi hot spot -ihotulehdus voi vaatia antibiootti- ja kortisonihoitoa, jonka tarpeen eläinlääkäri arvioi tapauskohtaisesti. Koiran hot spotin taustalla oleva syy on hyvä selvittää, varsinkin jos koiralle tulee toistuvasti hot spotteja.

Punkin poisto

Punkit kannattaa poistaa aina punkkipihdeillä tai punkkisilmukalla/-lassolla, jos sellainen on käytettävissäsi.

1) Avaa lemmikin turkki punkin ympäriltä, niin että voit tarttua punkkipihdeillä tai -lassolla punkkiin läheltä punkin päätä, aivan ihon vierestä puristamatta punkkia.

2) Irrota punkki varovasti yhteen suuntaan pyörittämällä, niin kuin vääntäisit ruuvia ja sitten nosta punkki irti ihosta. Tärkeää olisi saada koko punkki irti, myös punkin väkäsellinen imukärsä. Punkkia ei saa puristaa poistettaessa ja vanha kikka rasvalla poistamisella ei ole suositeltavaa. Rasva tukehduttaa punkin ja punkki saattaa oksentaa mahdollisen taudinaiheuttajan lemmikkisi elimistöön.

3) Tarkista, että koko punkki on irronnut ja puhdista puremakohta tarvittaessa desinfioivalla puhdistusaineella.

Punkin purema-aluetta on hyvä seurata muutaman päivän ajan. Lievä punoitus ja ihoon nouseva pieni patti purema-alueella ovat normaaleita ärsytysreaktioita. Mikäli purema-alue tuntuu vaivaavan lemmikkiäsi, lemmikille nousee kuume tai tulee muita yleisoireita tai purema-alueelle kehittyy laajeneva punainen rengas, ole yhteydessä eläinlääkäriin.

Paras keino välttyä punkin levittämiltä taudeilta on ennaltaehkäistä punkin puremat sopivilla lääkevalmisteilla. Kerromme niistä mielellämme lisää. Suojaamalla lemmikkisi suojaat myös itseäsi mahdollisilta punkkien levittämiltä taudeilta.

Halutessasi voit ilmoittaa punkkihavaintosi Punkkilive.fi -palveluun. Punkkilive on Turun yliopiston ja Pfizerin yhdessä kehittämä sovellus, jonka tarkoituksena on kerätä arvokasta dataa yliopiston hyödynnettäväksi tutkimuksiin puutiaisten eli punkkien levinneisyydestä Suomessa.

Kyyn purema

Helle tekee kyistä aktiivisia, koska niiden ei tarvitse käyttää aikaansa lämmittelyyn. KUN KYY PUREE LEMMIKKIÄ OTA AINA YHTEYTTÄ ELÄINLÄÄKÄRIIN. Suurin osa lemmikeistä toipuu kyyn puremasta eläinlääkärihoidon avulla, mutta pahimmillaan kyyn purema voi johtaa lemmikin menehtymiseen.

Kyy puree koiraa tai kissaa useimmiten kuonoon ja silloin paranemisennuste on yleensä hyvä. Purema raajassa on vaarallisempi.

Puremakohdassa nähdään ensin mustelmainen värimuutos. Kivulias kudosturvotus kehittyy tavallisesti muutaman minuutin kuluessa, mutta viimeistään 2 tunnin kuluttua. Mikäli puremakohdassa ei kahden tunnin kuluttua havaita lainkaan turvotusta, on todennäköistä, että kyy ei ole ruiskuttanut myrkkyä pureman yhteydessä.

Jos purema on kuonossa, voi koiran tai kissan koko pää turvota voimakkaasti. Turvotus voi levitä myös suun ja nielun alueelle tukkien hengitysteitä. Turvotus voi pahentua 1-2 päivän aikana puremasta.

Jos purema on tassussa, voi turvotus levitä koko raajaan.

Kyyn myrkky aiheuttaa puremakohdassa kudostuhoa, turvotusta, kuoliota sekä veren hyytymishäiriöitä. Myöhemmin voi seurata sydämen rytmihäiriöitä, munuaisten vajaatoimintaa sekä nesteen kertymistä keuhkoihin.

Kyyn purema hoidetaan levolla, nesteytyksellä sekä eläinlääkärin määräämällä turvallisella kipulääkkeellä (ei tavallisella särkylääkkeellä). Tarvittaessa seurataan myös lemmikin veri- ja virtsanäytteitä. Vakavissa tapauksissa eläinlääkäri voi lisäksi antaa lemmikille kyyn myrkyn vasta-ainetta. Vasta-ainetta löytyy myös Eläinlääkäriasema Kamusta.

JOS EPÄILET, ETTÄ KYY ON PURRUT KOIRAASI TAI KISSAASI:
1) Rauhoita lemmikkiäsi, jotta se pysyisi aloillaan. Mikäli purema on raajassa, vältä raajan liikuttamista.
2) Mahdollisuuksien mukaan kanna lemmikki autoon ja ota aina yhteyttä lähimpään eläinlääkäriin.
3) Älä anna lemmikille kyytabletteja, paitsi jos purema on pään alueella ja turvotus vaikeuttaa hengitystä.

Vesihäntä

Mikä vesihäntä? Vesihäntä on yleinen koiraroduilla, jotka rakastavat uimista kylmissäkin vesissä. Vesihäntä voi tulla myös jos koira on altistunut kylmälle uimisen jälkeen, viettänyt kauan aikaa sateessa tai kun koira esimerkiksi riehuu normaalia enemmän kesälämpimällä kastelulaitteen alla. Tyypillinen potilas on edellisenä päivänä kylmässä vedessä uinut tai metsästysreissussa päivää tai kahta aikaisemmin ollut koira.
Vesihäntä on koiralle erittäin kivulias tulehdustila, jonka aiheuttavat hännänjuuressa sijaitsevien hermojen tulehtuminen. Tulehdus puolestaan aiheutuu koiran takaosan altistuessa kylmälle tai vedolle. Kylmän lisäksi myös muut hännän lihasten rasitukset voivat aiheuttaa tilan. Lähes kaikkien potilaiden oireiden alkamisen taustalta löytyy kylmä ilma tai vesi sekä raju liikunta.

Vesihännän oireet
Vesihännän vaivatessa koiran häntä ja takapää ovat kosketusarkoja. Koiran häntä saattaa näyttää halvaantuneelta tai murtuneelta, häntä voi olla myös tyvestä normaali roikkuen loppuosastaan velttona tai häntä voi olla oudolla mutkalla. Koska koiran häntä on mukana tasapainon säätelyssä, voi ylösnouseminen olla hankalampaa ja kivun takia koiran on vaikeaa löytää hyvää asentoa. Koiran voi olla vaikea istuutua alas, ja joidenkin narttujen on siitä syystä vaikea virtsata.

Vesihännän hoito
Vesihäntä on koiralle kivulias, joka paranee kuitenkin useimmiten parissa päivässä levossa. Levon aikana on huolehdittava, että koira pysyy lämpimänä ja kuivana. Eläinlääkärin määräämä tulehduskipulääke nopeuttaa toipumista vähentämällä kipua ja turvotusta.
Vesihännän oireet voivat johtua myös muista selän tai takapään vaivoista, esim. hännän murtuma on oireiltaan hyvin samanlainen. Muita syitä hännän roikuttamiseen voivat olla anaalirauhasten täyttyminen tai tulehdus, eturauhasvaivat ja selän kiputilat jotka vaativat eläinlääkärin tutkimista.

Ehkäise vesihäntää kuivaamalla ja lämmittämällä
Vesihäntä uusiutuu helposti. Ennaltaehkäiset vesihännän uusiutumista kuivaamalla koiran kunnolla aina sateen tai uimisen jälkeen. Koiralla tulee olla vedoton lepopaikka ja koiralle voidaan myös hankkia lämmittävä takki tai viltti, joka pitää koiran lämpimänä kylmässä autossa tai uinnin jälkeen.

Koiran lämpöhalvauksen oireet

Koiran ja kissan normaali ruumiinlämpö on 38–39 astetta. Ruumiinlämmön kohoaminen yli 41 asteen on lemmikille hengenvaarallista.

Lämpöhalvauksen tyypillisiin oireisiin kuuluu voimakas läähätys, sillä koira pystyy haihduttamaan lämpöä vain suun kautta. Koira voi myös kuolata paljon, sen sydän lyö nopeasti ja se voi hoiperrella. Suun limakalvot näyttävät tummanpunaisilta, koska pintaverenkierto vilkastuu koiran yrittäessä haihduttaa lämpöä.

Erityisen alttiita lämpöhalvaukselle ovat koirat, joilla on sydän- tai keuhkosairaus, paksu turkki tai ahtaat hengitystiet lyhytkuonoisuudesta johtuen. Myös pentujen lämmönsäätely on heikompi kuin aikuisten koirien.

Kun epäilet koirallasi lämpöhalvausta

1) Siirrä lemmikki pois kuumasta ympäristöstä.

2) Viilennä lemmikki kastelemalla se kauttaaltaan viileällä vedellä (ei jääkylmällä) tai asettelemalla viileitä ja märkiä pyyhkeitä pään ja kaulan ympärille sekä nivusiin, kainaloihin ja vatsan alle. Vatsan alla iho on ohuempaa ja karvoja vähemmän ja viileneminen siten tehokkaampaa.

3) Tarjoa raikasta vettä. Älä pakkojuota.

4) Mittaa lämpö peräsuolesta mikäli mahdollista.

5) Ota yhteyttä eläinlääkäriin.

Kuinka välttää lämpöhalvaus?

Kuumien päivien lenkit kannattaa pitää lyhyinä ja ajoittaa kävelyt varhaiseen aamuun tai myöhäiseen iltaan jolloin ilma on jo jäähtynyt. Älä jätä lemmikkiäsi yksin kuumaan autoon. Huolehdi että lemmikilläsi on tarjolla raikasta vettä ja viileä varjopaikka jolloin voitte nauttia kesän lämpimistä päivistä ilman lämpöhalvauksen vaaraa ❤.

Koiran suun terveys ja hampaiden hoito

Suun ja hampaiden kunnolla on iso merkitys lemmikkien hyvinvoinnille ja terveydelle. Lemmikit eivät välttämättä ilmaise suun kipua selvästi valittamalla, joten omistajan on osattava tarkkailla lemmikkiään ja sen mahdollista oireilua.

Yleisimmät syyt hammashoidon tarpeelle ovat hampaisiin kertynyt plakki ja hammaskivi, ientulehdus, parodontiitti eli hampaan kiinnityskudoksen tulehdus, murtuneet hampaat, hammasjuuripaise-epäilyt ja hammassyöpymät. Voit tunnistaa hammashoidon tarpeen jos koiralla on esimerkiksi punoittavat tai verestävät ikenet, hampaan pinnalle on kertynyt näkyvä kerros hammaskiveä tai koiralla on pahanhajuinen hengitys. Koira voi myös vältellä pureskelemista.

Lemmikin suun perusteellinen tutkiminen sekä hampaiden ja ientaskujen puhdistaminen on nukutuksessa tehtävä toimenpide. Suosittelemme myös hampaiden röntgenkuvausta, sillä tutkimuksissa on todettu, että jopa 25% koirista ja 42% kissoista löydetään röntgenkuvissa merkittäviä muutoksia, vaikka hammastarkastus olisikin ollut normaali.

Mikäli epäilet lemmikilläsi suun sairautta, asia kannattaa aina tarkistuttaa eläinlääkärillä.

IENTULEHDUS JA PARODONTIITTI

Hampaan pinnalle ja ientaskuihin kertyvä, pääosin bakteereista muodostuva plakki aiheuttaa tulehdusreaktion ikenissä ja muissa hampaita ympäröivissä pehmytkudoksissa. Ientulehdus on hoidettavissa hammaskiven poistolla ja hyvällä hampaiden kotihoidolla.

Kun ientulehdus etenee syvempiin kudoksiin syntyy parodontiitti eli hampaan kiinnityskudoksen tulehdus. Parodontiitti aiheuttaa hampaan kiinnityskudoksen löystymistä ja luukatoa hampaan ympärillä. Parodontiitille altistaa muun muassa lemmikin ikä, pieni koko ja ahtaus hampaissa.

Lievät parodontiitit hoidetaan suun puhdistamisella eläinlääkärillä ja hyvällä hampaiden kotihoidolla. Parodontiittia ei voi parantaa, mutta sen eteneminen voidaan näin estää. Pitkälle edennyttä parodontiittia hoidetaan hampaiden poistolla ja harvinaisissa tapauksissa ympäröivien pehmytkudosten kirurgialla.

Hoitamaton parodontiitti aiheuttaa kipua, hampaiden irtoamista, hammasjuuripaiseita ja jopa leukamurtuman. Lisäksi suusta verenkierron välityksellä muualle leviävät bakteerit voivat aiheuttaa tulehdusta muun muassa munuaisissa, maksassa, sydämessä ja keuhkoissa.

MURTUNEET HAMPAAT

Hammasmurtumat jaotellaan komplisoituneihin ja komplisoitumattomiin sen mukaan yltääkö murtuma hampaan pulpaan eli ytimeen. Pulpaan ulottuville murtumille suositellaan tilanteen mukaan joko juurihoitoa tai hampaan poistoa. Nuorilla eläimillä myös komplisoitumattomia (ei pulpaan asti ulottuvia) murtumia suositellaan hoidettavaksi, sillä nuoren eläimen hammasluu läpäisee helpommin bakteereja kuin vanhan.

Hoitamaton hammasmurtuma aiheuttaa kipua ja altistaa hammasjuuripaiseelle. Myös murtuneet maitohampaat suositellaan hoidettavaksi.

HAMMASSYÖPYMÄT

Hammassyöpymiä tavataan lähinnä kissoilla, mutta myös iäkkäämmillä koirilla. Hammassyöpymien syytä ei tunneta, mutta niitä esiintyy enemmän rotu- kuin kotikissoilla. Nimensä mukaisesti hammassyöpymissä hammasta syöpyy pois. Hammassyöpymät ovat kivuliaita, kun syöpymän yltää hampaan kiilteeseen tai kun sillä on muutoin yhteys suuonteloon.

Hammassyöpymiä hoidetaan hampaiden poistolla tai ns. kruunuamputaatiolla.

HAMMASJUURIPAISEET

Esimerkiksi yllä mainitut sairaudet voivat aiheuttaa hammasjuuripaiseita. Siinä bakteerit tulehduttavat hampaan juuren ja ympäröivän kudoksen. Oireina on tyypillisesti turvotukset ylä- tai alaleuassa, märkävuoto suusta tai esimekiksi silmän alta. Pahimmassa tapauksessa, etenkin nuorilla koirilla, seurauksena voi olla koko elimistön tulehdustila.

Hoitona on tulehtuneen hampaan poisto. Ensiapuna käytetään usein antibiootti- ja kipulääkekuureja, mutta nämä eivät ole parantava hoito, vaan hoito vaatii hampaan poiston.

HAMMASHOITO

Lemmikkinne nukutetaan hammashoidon ajaksi. Ennen hammashoitoa potilasturvallisuuden vuoksi tulee huomioida seuraavaa: Lemmikin on oltava täydellisellä ruokapaastolla vähintään 4-6 tuntia (kissa), 6-8 tuntia (koira) ja juomatta 2 tuntia ennen toimenpidettä. Pennuille (alle 6kk) pidetään vain 4h ruokapaasto, tarjoa ruokaa 4h ennen käyntiä. Vettä saa olla tarjolla normaalisti.

Mikäli lemmikilläsi on lääkitystä vaativa perussairaus (esim. diabetes, maksa-, munuais-, sydänvika, Cushing) varmistakaa ruokapaasto-ohjeet ja lääkitys erikseen Kamusta. Näin voidaan varmistaa lemmikin anestesiaturvallisuus.

Mikäli mahdollista, lemmikki ulkoilutetaan ennen toimenpidettä ja huolehditaan, että se ulostaa ja virtsaa ennen eläinlääkärin vastaanotolle tuloa. Jos lemmikille on välttämätöntä antaa paaston aikana ruokaa lääkkeen antamisen yhteydessä, ruuan tulee olla helposti sulavaa ja annoksen mahdollisimman pieni.

Anestesiaturvallisuutta voidaan edistää tutkimalla lemmikki huolellisesti erillisellä eläinlääkärikäynnillä ennen nukuttamista ja tutkimalla verinäytteistä erillinen anestesiapaneeli. Etenkin iäkkäämmille lemmikeille suosittelemme laajempia verikokeita ja tarvittaessa muita tutkimuksia ennen nukutusta vaativia toimenpiteitä.

Hammashoitoon tuleva lemmikki rauhoitetaan ensin lihakseen annettavalla pistoksella ja lemmikin annetaan nukahtaa rauhallisessa paikassa ennen valmistelua. Valmistelussa klinikkaeläinhoitaja laittaa lemmikin jalkaan suonikanyylin, jonka kautta sille annostellaan esilääkkeet (mm. kipulääkkeitä ja antibioottia) ja lyhytvaikutteista nukutuslääkettä. Koko valmistelun ajan lemmikki hengittää lisähappea happimaskin kautta. Kaikissa hammashoidoissa käytetään yleisanestesiaa eli inhalaatioanestesiaa. Siinä lemmikille laitetaan hengitysputki ja unen syvyyttä säädellään hengitysilman mukana lemmikille annosteltavalla anestesiakaasulla. Tarvittaessa huonosti hengittävät potilaat kytketään ventilaattoriin eli koneeseen, joka hengittää lemmikin puolesta leikkauksen ajan. Rauhoitetun tai nukutetun potilaan ruumiinlämpö laskee helposti. Lemmikin ruumiinlämmön laskua pyritään estämään peitteillä, patjoilla ja sähköisillä lämpötyynyillä.

Potilaan tilan, elintoimintojen ja anestesian syvyyden seuraaminen on tärkeää koko toimenpiteen ajan. Käytössämme on anestesiavalvontamonitori, joka mittaa mm. sykettä, happisaturaatiota, sydänsähkökäyrää, ruumiinlämpöä, uloshengitysilman hiilidioksidipitoisuutta ja verenpainetta. Klinikkaeläinhoitaja seuraa anestesiaa kuuntelemalla lemmikin keuhkoja ja sydäntä stetoskoopilla, seuraamalla limakalvojen väriä ja kapillaarien täyttymisaikaa, tunnustelemalla pulssia ja tarkkailemalla pupillin kokoa ja luomirefleksiä. Kaikille potilaille täytetään anestesiavalvontalomake, johon mittaustulokset ja lääkitykset kirjataan valmistelun ja toimenpiteen aikana.

Inhalaatioanestesian jälkeen lemmikin annetaan mieluiten herätä rauhassa omaa tahtiaan, jotta lääkeaineet ehtivät poistua elimistöstä ja herääminen on rauhallisempi. Joskus lemmikille voidaan antaa vastalääke, jolloin herääminen rauhoituksesta nopeutuu. Lemmikki luovutetaan toimenpiteen jälkeen vasta kun se on herännyt/heräämässä. Useinkaan se ei vielä kävele itse. Huopa tms. lämmin peite tai kantoalusta ja auto kannattaa varata mukaan, kun tulette hakemaan lemmikkiä kotiin. Vastaanotolla saatte tarvittaessa kantoapua henkilökunnalta, mutta kotiin palatessa kantoapu voi olla tarpeen.

Väsyneen toipilaan tulee antaa levätä rauhassa lämpimässä ja turvallisessa paikassa, mutta jos uni jatkuu pitkään eikä lemmikki herätellessä reagoi selkeästi, täytyy eläinlääkäriin olla yhteydessä. Lemmikki voi olla lääkeaineiden vuoksi sekava tai tokkurainen ja kompuroi helposti. On tärkeätä huolehtia, ettei potilas pääse loukkaamaan itseään. Levottomuus johtuu useimmiten rauhoitteista ja kipulääkkeistä, harvemmin kivusta.

Nukutus on aina suuri rasitus elimistölle ja on jopa vaarallinen, jos elimistössä on jotakin vialla. Komplikaatiot nukutuksessa ovat kuitenkin vastaanotollamme äärimmäisen harvinaisia. Huolellisella esivalmistelulla, anestesian suunnittelulla, toteutuksella ja seurannalla voidaan riskejä minimoida.

Tervetuloa hammashoitoon <3

Koiran herpes

Koiran herpes on yleisesti esiintyvä virusinfektio, jota esiintyy kaikkialla maailmassa. Se on erittäin tarttuva ja kun koira on kerran saanut tartunnan, se kantaa virusta loppuelämänsä.

Vastasyntyneille pennuille herpes on hengenvaarallinen.
Aikuisesta koirasta voi olla vaikea havaita herpestä, koska sairaus on pitkiä aikoja lepotilassa. Se aktivoituu stressitilanteessa esim. tiineyden aikana. Akuutissa vaiheessa oleva herpesinfektio ilmenee pieninä rakkuloina tai haavaumina sukupuolielimissä tai ylähengitysteiden limakalvoilla (nielu, suu, kuono).

Herpesvirus tarttuu sairaan ja terveen koiran suorassa kosketuksessa esim. emästä vastasyntyneeseen pentuun tai ylähengitystie-eritteiden välityksellä. Virus voi myös siirtyä syntymättömiin pentuihin istukan kautta. Koiran herpesvirus tarttuu vain koiriin.

Herpesinfektio ei ole suoraan vaarallinen aikuiselle koiralle, mutta syntymättömät pennut voivat saada tartunnan istukan kautta ja heiketä nopeasti. Tiineys voi päättyä keskenmenon tai kohtukuolemiin. Seurauksena voi olla myös pienten ja heikkojen pentujen syntyminen. Nämä saattavat kuolla ensimmäisten elinpäivien aikana.

Rokotus
Vastasyntyneet pennut voidaan suojata herpesinfektion kliinisiltä oireilta rokotuksilla. Rokotteita ei anneta pennuille, vaan tiineelle nartulle, joka siirtää immuniteetin ternimaidon kautta vastasyntyneille pennuille. Tämä pienentää merkittävästi riskiä, että pennut sairastuvat tai kuolevat herpesinfektion vuoksi. On tärkeää, että astutettava narttu rokotetaan herpestä vastaan kaksi kertaa jokaisen juoksun/tiineyden aikana. Sekä sairastuneet että terveet nartut voidaan rokottaa.

Ensimmäinen rokotus annetaan nartulle juoksun alusta, ennen kuin astutuksesta on kulunut 10 vuorokautta. Toinen rokotus annetaan 1-2 viikkoa ennen synnytystä. Herpes-rokotetta löytyy Kamusta.

Koiran sappirakon sairaudet

Maksa tuottaa ruoansulatukseen osallistuvaa sappinestettä, joka varastoituu sappirakkoon. Kun mahalaukkuun tulee ruokaa, sappirakko supistuu ja sappineste virtaa sapenjohdinta pitkin ohutsuoleen. Ohutsuolesta sappi imeytyy ravinnon mukana porttilaskimoverenkiertoon. Maksa kerää sappihapot porttilaskimoverestä talteen ja valmistaa uutta sappea sappirakkoon.

Sappirakon sairaudet ovat koirilla tavallisia ja niitä todetaan lisääntyvästi. Parantunut diagnostiikka, erityisesti ultraäänitutkimusten lisääntyminen, vaikuttaa diagnoosien määrään, mutta sairastavuus vaikuttaa ihan todellisestikin lisääntyvän. Geneettinen alttius mucocele-sairauteen on todettu jo useissa roduissa. Shetlannin lammaskoirilla sairaus on erittäin yleinen. Muita altistavia tekijöitä ovat rasva-aineenvaihdunnan häiriöt, erityisesti kilpirauhasvajaatoimintaan tai Cushingin tautiin liittyen. Krooniset mahasuolikanavan sairaudet ja haimatulehdukset käyvät usein käsikädessä sappirakkosairauksien kanssa, mutta syy-yhteys näiden välillä on epäselvä.

Mucoceleksi nimitetään kroonista, hitaasti kehittyvää sappirakon sairautta, jossa sappineste muuttuu kiinteäksi kovettuneeksi massaksi, joka voi aiheuttaa sappirakon seinämävaurioita, pahimmillaan sappirakon puhkeamisen. Sappirakon seinämässä nähdään patologin mikroskooppitutkimuksessa tyypillistä hyperplasiaa eli paksuuntumaa. Lisäksi nähdään usein kroonisen tulehduksen muutoksia, joskus verenkiertohäiriöitä ja jopa syviä seinämävaurioita. Mucocele voi olla täysin oireeton piilevä sairaus. Siihen voi liittyä eriasteisia ja aaltoilevia kipuoireita, pahoinvointia, oksentelua, ripulia, "närästelyä". Vakavimmillaan mucocele voi aiheuttaa sappirakon seinämän puhkeamisen ja henkeäuhkaavan sappiperitoniitin.

Sappirakon tulehdukset (kolekystiitti) voivat olla akuutteja ja rajuoireisia, tai kroonisia ja oireiltaan vaihtelevia. Akuutin bakteeritulehduksen oireet voivat olla hyvin rajut ja äkilliset: kuume, kipu, vaisuus, syömättömyys, oksentelu, ja sepsis eli yleistulehdus ("verenmyrkytys") voi kehittyä nopeastikin.

Sappikiviä esiintyy koirilla harvinaisesti. Kivetkin voivat olla oireettomia. Kivet tai muut kiinteät kappaleet sappinesteessä voivat vaikeuttaa sapen virtausta ohutsuoleen ja aiheuttaa kipuoireita ja pahoinvointia, oksentelua, ruokahaluttomuutta, vaisuutta. Oireet voivat pahentua ruokailun yhteydessä tai olla muutoin kohtauksittaisia. Täydellinen sappitukos johtaa vakavaan yleistilan laskuun, maksan toimintahäiriöön ja keltaisuuteen sappiväriaineiden kertyessä verenkiertoon.

Sappirakon sairauksien diagnostiikka on haastavaa. Oireet ovat epäspesifisiä ja samanlaisia oireita esiintyy monissa muissakin sairauksissa. Sappirakkosairaudet esiintyvät usein yhdessä muiden ruoansulatukseen liittyvien sairauksien kanssa. Oireet voivat olla epämääräisiä eivätkä oireiden voimakkuus ja sairauden vakavuus käy aina käsi kädessä. Potilaiden oireet, ultraäänitutkimuksen ja laboratoriokokeiden löydökset ja poistetuissa sappirakoissa todetut muutokset voivat olla keskenään ristiriitaisia. Huolellinen oirehistoria, ruokintahistoria ja muiden sairauksien poissulkeminen peruslaboratoriokokeilla on usein tarpeen. Ultraäänitutkimus on tärkein menetelmä sappirakon sairauksien tutkimisessa. Ultraäänitutkimuksessa pyritään arvioimaan sappirakon täyttyneisyyttä, muotoa, seinämän rakennetta ja sappinesteen koostumusta sekä toteamaan mahdollinen sappitukos tai peritoniitti, jotka vaativat välitöntä kirurgiaa. Lievät ultraäänilöydökset voivat olla täysin harmittomia (esimerkiksi herkkäliikeistä leijuvaa sakkasisältöä tavataan täysin terveissäkin sappirakoissa) tai ne voivat liittyä vakaviinkin sappisairauksiin. Muutosten kehittymistä on erittäin usein tarpeen seurata toistuvilla ultraäänitutkimuksilla. Sappinestenäytteen tutkiminen olisi tärkeä tutkimus, mutta näytteen ottaminen turvallisesti ei usein ole helppoa/mahdollista.

Konservatiivinen hoito eli lääkitys (ursodeoksikoolihappo, kipulääkitys, pahoinvointilääkitys, bakteeritulehduksissa antibioottilääkitys) ja ruokavaliohoito (niukkarasvainen hyvin sulava ravinto) helpottavat oireita osalla potilaista. Hoidon teho on tarpeen varmistaa ultraäänikontrollissa, yleensä 1-2 kk kuluttua, ja jatkossakin sappirakon sairautta on syytä seurata ultraäänikontrollein, potilaasta riippuen yleensä n. 6 kk välein.
Tilanteissa joissa oireet ovat hankalia, muutokset hoidosta huolimatta pahenevia, ja/tai sappirakon puhkeamisen riski huolettaa, sappirakon poistoleikkausta suositellaan. Sappirakon poisto edellyttää kokenutta kirurgia. Hyytymisarvot tarkistetaan ja samalla otetaan myös maksabiopsiat. Leikkauksen ennuste on pääsääntöisesti hyvä, jos sappirakko ei ole kroonisen tulehduksen/seinämävaurioiden takia aiheuttanut vatsakalvontulehdusta tai kiinnikkeitä ympäröiviin kudoksiin. Jos sairaus on edennyt vaikea-asteiseksi, komplikaatioriski on selvästi korkeampi kuin varhaisemmassa vaiheessa, jossa sappirakossa ei ole vielä vakavia vaurioita. Osalla potilaista leikkauksen jälkeen kivunhallinta ja voinnin tarkkailu vaatii useita eläinlääkärikäyntejä. Maksa-arvot voivat nousta/jäädä koholle leikkauksen jälkeen, niiden kontrollointi suunnitellaan yksilöllisesti. Laaja-alainen sappiteiden sairaus tai oheissairaudet (maha-suolikanavan sairaus, haimatulehdus, krooninen maksatulehdus) eivät leikkauksella parane, mutta sappirakon puhkeamisriski poistuu ja sairauden hallinta yleensä helpottuu. Sappirakon puhkeaminen on erittäin vakava ja nopeasti henkeä uhkaava tilanne, jossa aggressiivisella hoidolla ja nopealla kirurgialla voidaan joskus vielä pelastaa potilas.

Patellaluksaatio koiralla

Polvilumpio eli patella on jänneluu, joka sijaitsee nelipäisen reisilihaksen jänteen sisällä. Nelipäinen reisilihas toimii polvinivelen ojentajana. Lumpion takapinta ja reisiluun alaosan telaura niveltyvät toisiaan vasten nivelpinnoilla, joiden muoto on yhteensopiva. Lumpio kääntää polven ojentajalihasten voiman suuntaa ja toimii vipuvartena kun em. lihakset ojentavat polven. Lihaskalvo ja lumpion sivusiteet pitävät lumpion paikoillaan sivusuunnassa.

Lumpion sijoiltaanmeno on yleinen perinnöllinen ongelma pienikokoisilla koiraroduilla.

Reisi- ja sääriluiden asentovirheet ovat lumpion sijoiltaanmenon tärkein syy. Jos takaraajat ovat länkisääriset ns.cowboyjalat, nelipäinen reisilihas aiheuttaa polven ojentamisen lisäksi voiman, joka vetää lumpiota pois paikoiltaan sisäsivulle päin. Vastaavasti pihtipolvinen takaraajojen asento altistaa lumpion sijoiltaanmenolle ulkosivulle päin. Lumpion sivusiteet voivat pitää lumpiota paikoillaan epänormaalista, lumpiota sivulle vetävästä voimasta huolimatta, mutta aikaa myöten lumpion sivusiteet venyvät ja lumpio alkaa mennä sijoiltaan, pois lumpiourasta.

Oireet ja diagnoosi

Tavallisin tilanne on se, että lumpio menee ajoittain pois paikoiltaan. Tällöin koira jättää ajoittain takajalan askeleen väliin tai kulkee ajoittain toinen takajalka ilmassa. Oireet pahenevat yleensä silloin, kun lumpion sijoiltaanmenon vuoksi lumpion rusto alkaa kulua puhki. Lumpion sijoiltaanmeno sisäsivulle päin altistaa myös eturistisiteen katkeamiselle. Polven eturistisiteen pettäessä ontuma pahenee huomattavasti.

Lumpion sijoiltaanmeno todetaan tunnustelemalla polven rakenteet. Röntgenkuvaus on usein tarpeen hoidon suunnittelussa. Lumpion sijoiltaanmeno voidaan tunnustelemalla luokitella neljään eri vaikeusasteeseen.

Aste 1:

Polvinivel on lähes normaali. Polvilumpiota voidaan liikutella helpommin kuin normaalisti ja patella saadaan luksoitumaan mikäli polvea samalla ojennetaan. Patella saattaa luksoitua ajoittain, mutta se palautuu itsestään paikoilleen. Polvilumpion suoran siteen kiinnityskohta saattaa olla lievästi kiertynyt.

Aste 2:

Polvilumpio on tavallisesti paikoillaan raajan ollessa ojennettuna. Lumpio luksoituu polvea koukistaessa tai rotatoitaessa (kierrettäessä) ja pysyy poissa telaurasta, kunnes se asetetaan takaisin paikoilleen. Sääriluun (tibia) yläosa on kiertynyt jopa 30 astetta sisäänpäin (pienet koirat).

Aste 3:

Polvilumpio on yleensä luksoituneena. Lumpio saadaan tilapäisesti asetettua paikoilleen. Sääriluu on kiertynyt jopa 30-60 astetta.

Aste 4:

Polvilumpio on pysyvästi sijoiltaan, eikä se pysy telaurassa ilman leikkausta. Sääriluun yläosa kiertynyt jopa 90 astetta.

Hoito

Kaikille oireileville, etenkin nuorille eläimille, suositellaan kirurgista korjausta. Yleensä se on tarpeen asteen 2-4 patellaluksaatiossa. Leikkauksessa neutraloidaan lumpiota sivulle vetävä voima siirtämällä sääriluun harjannetta vastakkaiseen suuntaan, syvennetään tarvittaessa lumpioura sekä kiristetään venynyt nivelkapseli. Vakavimmassa muodossa (aste 4) voidaan joutua katkaisemaan reisi-ja/tai sääriluu ja muuttamaan niiden asentoa.

Ennuste

Ennuste jalan normaalille käytölle on yleensä erinomainen, joskin nivelrikkomuutoksia on usein havaittavissa jo ennen leikkausta ja ne saattaavat lisääntyä hieman leikkauksen jälkeen.

Sydämen sivuääni koiralla

Stetoskoopilla kuultava sivuääni sydämessä voi joskus johtua vakavasta yleissairaudesta, esimerkiksi anemiasta, korkeasta kuumeesta tai korkeasta verenpaineesta. Useimmiten se kuitenkin johtuu sydänsairaudesta. Myös harmittomia ns. fysiologisia virtausääniä esiintyy. Syytä ei voida tunnistaa kuuntelemalla.

Sydämen ultraäänitutkimuksella sydämen rakenteet ja toiminta voidaan tutkia luotettavasti ja tehdä arvio tilan vakavuudesta ja ennusteesta.
Nuorella eläimellä kuultavan voimakkaan sivuäänen (4/6-6/6) syynä on tavallisesti jokin sydämen kehityshäiriö eli synnynnäinen rakennevika. Myös viattomia virtausääniä (ns. pentusivuääni, puppy murmur) esiintyy, mutta nämä ovat yleensä voimakkuudeltaan lieviä tai korkeintaan kohtalaisia (1/6-3/6) ja häviävät viimeistään 4-6 kk ikään mennessä. Myös vakavissa vioissa sivuääni voi olla lievä, tai jopa puuttua kokonaan, eli kuuntelun perusteella ei voida lausua sivuääntä vaarattomaksi.

Synnynnäisten sydänvikojen vakavuus vaihtelee täysin harmittomasta erittäin vakaviin, jo pentuiällä menehtymiseen johtaviin tiloihin. Erittäin suuri osa myös vakavista rakennevioista on aluksi täysin oireettomia. Pennun ja nuoren eläimen voimakas sivuääni on syytä selvittää mahdollisimman pian. Pääsääntöisesti vakavien ongelmien diagnosointi on mahdollista jo ennen luovutusikää. Lievää sivuääntä oireettomalla hyvin kasvavalla pennulla voidaan seurata ensin kuuntelemalla ja tehdä ultraäänitutkimus vasta jos sivuääni ei häviä 4-6 kk ikään mennessä.

Aikuiselle eläimelle ilmaantuva sydämen sivuääni liittyy useimmiten hankittuun, vähitellen etenevään sydänsairauteen. Pienikokoisilla koiraroduilla esiintyvä läppävika on tavallisin koirien sydänsairaus ja ilmaantuu yleensä keski-iässä tai vanhuudessa. Läppävika on hitaasti etenevä sairaus, jossa sivuääni voimistuu asteittain ja hyvin lievät sivuäänt (1-2/6) näillä potilailla tarkoittavat lähes aina varhaista oireetonta sairautta. Monilla suurikokoisilla koiraroduilla sekä kissoilla tavallisempia ovat sydänlihaksen sairaudet, joiden eteneminen on rajumpaa. Sydänlihassairauksissa sivuäänien ilmaantuminen on epäjohdonmukaista, vakavankin sairauden sivuääni voi olla hyvin lievä, eikä sivuääntä ole aina kuultavissa. Siksi näissä tilanteissa ultraäänitutkimusta suositellaan jo lievimpienkin sivuäänien selvittämiseksi.

Sydänsairaudet kehittyvät piilevästi ja näkyvät oireet kuten rasituksen siedon huononeminen ja hengitysvaikeudet ilmaantuvat vasta sairauden myöhäisvaiheessa, kun verenkiertoelimistön kompensaatiokyky lopulta ylittyy. Vaikka sydänsairaudet ovat pääsääntöisesti parantumattomia kroonisia sairauksia, niiden hoitoennuste on huomattavasti parempi jos sairaus todetaan ennen vakavien oireiden ilmaantumista.

Ultraäänitutkimus on vaaraton ja kivuton tutkimus, jossa sydämen rakenne, toiminta ja verivirtaukset sydämen sisällä pystytään selvittämään. Tutkimus ei edellytä erityistä valmistautumista ja se tehdään pääsääntöisesti aina ilman rauhoitusta. Sydän sijaitsee rintaontelossa kylkiluiden takana, keuhkolohkojen välissä, jonne ultraäänellä päästään kurkistamaan vain kapeasta "ikkunasta" kainalon alueelta. Paras näkyväisyys saadaan, kun potilas asetetaan kylkimakuulle reikäpöydälle ja ultraäänianturi suunnataan sydäntä kohti potilaan alapuolelta. Välttävästi sydäntä voidaan tutkia muissakin asennoissa. Tutkimukseen varataan aikaa 60-90 minuuttia.

Kun lemmikillenne on varattu aika sydämen ultraäänitutkimukseen. Pitäkää potilas ruokapaastolla 8 tuntia ennen ajanvarauksen alkua, vettä saa olla tarjolla normaalisti. Pennuille (alle 6kk) pidetään 4h ruokapaasto, vettä saa olla tarjolla normaalisti.

Mikäli lemmikkiänne on hoidettu aikaisemmin sydän- tai keuhkosairauden vuoksi, ottakaa aiempi hoitohistoria mukaan käynnille tai voitte lähettää sen meille etukäteen osoitteeseen info@oulunkamu.fi

Koiran nivelrikko

Nivelrikko on yleisnimitys nivelen rappeutumissairaudelle. Se on tavallinen koiran nivelsairaus. Nivelrikkoa esiintyy yleisimmin vanhoilla koirilla, mutta myös nuorilla koirilla, jos nivel ärtyy jonkin vamman tai sairauden takia. Nivelrikon voi aiheuttaa moni nivelsairaus, jos sairaus kestää pitkään.

OIREET:

Nivelrikkoisella koiralla esiintyy usein joitakin seuraavista oireista:

- Ontuminen. Ontuminen voi olla ajoittaista tai jatkuvaa. Usein ontuminen on voimakkainta kovemman rasituksen jälkeisen levon jälkeen.

- Nivelten jäykkyys. Etenkin levon jälkeen nivelrikkoinen koira vaatii vertymisajan, ennen kuin liikkuminen taas sujuu.

- Liikkumishaluttomuus nivelkivun takia.

- Ärtyisyys. Kipu voi aiheuttaa vihaisuutta toisia koiria tai ihmisiä kohtaan. Koira pelkää tönimisen ja taivuttelun aiheuttamaa kipua ja alkaa suojella itseään.

- Nivelen liikelaajuuden väheneminen.

- Nivelen paksuuntuminen.

- Nivelestä voi kuulua taivuteltaessa rutinaääniä tai paukahduksia.

NIVELMUUTOKSET:

Seuraavassa on lueteltu niitä muutoksia, mitä nivelessä tapahtuu nivelrikossa:

- Nivelrustoon, nivelen "liukupintaan" tulee vaurioita ja nivelrusto saattaa kulua pois.

- Ruston hajoamistuotteet aiheuttavat ärsytystilan niveleen eli steriilin niveltulehduksen.

- Tulehdustilassa niveleen kertyy nestettä, tulehduksen välittäjäaineita, hajottavia entsyymejä ja puolustussoluja.

- Nivelnesteen koostumus muuttuu ja sen voiteluominaisuudet heikkenevät.

- Nivelkapseliin kertyy sidekudosta jolloin se paksuuntuu ja muuttuu joustamattomaksi, nivel jäykistyy.

- Nivelen reunoihin muodostuu rustovalleja ja luupiikkejä. Nämä aiheuttavat nivelen liikkeen vähenemisen ja rutinaa liikkeessä.

- Eläinlääkärissä nivelestä otetaan röntgenkuva ja havaitaan nivelrikolle tyypillisiä muutoksia: luupiikkejä nivelen reunoissa, rustonalainen luu tiivistyy, nivelrako saattaa kaventua ruston ohentuessa ym.

SYYT:

Monet nivelsairaudet voivat olla syynä nivelrikon kehittymiseen. Tässä on lueteltu tavallisimpia syitä, jotka voivat aiheuttaa pitkäaikaisen nivelärsytyksen ja sitä kautta nivelrikon syntymisen:

- Nivelen löysyys, esimerkiksi lonkkanivelen kehityshäiriön (lonkkadysplasia) seurauksena lonkkanivel voi olla niin löysä, että siihen kehittyy iskuvaurioita ja nivelrikko.

- Nivelen sisälle ulottuvat luunmurtumat.

- Nivelen siteiden repeämät. Esimerkiksi polven ristisiteen repeäminen on tavallinen nivelrikon alkusyy.

- Muut nivelen rakenteiden vauriot. Esimerkiksi polvessa olevat ""iskunvaimentimet"", nivelkierukat, voivat revetä ja näin aloittaa nivelrikon kehittymisen.

- Nivelruston vauriot. Niitä voi syntyä onnettomuuksissa. Myös kasvuaikana esiintyvä osteokondroosi-sairaus aiheuttaa vaurioalttiita paksuja rustoalueita.

- Kasvuaikaiset luutumishäiriöt voivat aiheuttaa nivelen yhteydessä olevien kyhmyjen luutumishäiriöitä. Esimerkiksi kyynärnivelen anconeus- tai coronoideus-kyhmyn luutumattomuus voi aiheuttaa nivelärsytyksen ja nivelrikon.

- Nivelen bakteeritulehdukset.

NIVELRIKON HOITO:

- Nivelrikko on loppuelämän pysyvä sairaus. Oireiden voimakkuus vaihtelee eri yksilöillä ja samallakin koiralla eri aikoina. Oireita ei toisinaan ole lainkaan, toisinaan taas sairaus on rampauttava. Esimerkiksi tulehduksen voimakkuus ja kasvavien luupiikkien senhetkinen sijainti vaikuttavat oireisiin.

- Nivelrikkomuutoksia nivelestä ei voi parantaa, mutta näkyvät oireet saadaan useimmiten lievitettyä. Nivelrikon hoidon tarkoituksena on siis minimoida kipuoireet, jolloin koiralla on hyvä olla. Myöskin sairauden etenemistä voidaan hidastaa.

- Sairaus useimmiten pahenee vähitellen ja joillakin koirilla se etenee niin pahaksi, että kivun takia päädytään eutanasiaan.

- VÄLTETÄÄN YLIPAINOA: Jos koira on lihava, laihdutetaan. Tämä on tärkeää, koska paino rasittaa niveliä ja lisäksi korkeat rasva-ainepitoisuudet edistävät nivelrikon syntyä. Voimakkaasti lisättyä liikuntaa ei voi käyttää laihdutukseen. Siksi ainoaksi vaihtoehdoksi jää syödyn energiamäärän vähentäminen. Koiralle voi ostaa teollisia erikoismuonia (esim. Hill´s J/D, Hill´s Metabolic/Metabolic+Mobility), joissa on vähennetty rasvaa ja lisätty kuitua, sekä nivelille tärkeitä suoja-aineita.

- LIIKUNTA KOHTUULLISTA JA TASAISTA: Huippu-urheilijan kymmenien kilometrien lenkit eivät sovi nivelrikkoiselle. Toisaalta täyslepo jäykistää nivelen. Sopivasta liikunnasta antaa ohjetta se, mitenkä koira sietää rasitusta. Liikunnan määrän pitäisi olla päivästä toiseen samanlainen. Oireita pahentaa, jos toisena päivänä on pitkä rasitus ja toisena taas vähäinen liikunta. Parasta liikuntaa on uinti, sitten kävely ja ravi tasaisilla, joustavilla alustoilla. Tiet, polut, nurmikentät, yllätyksettömät avoimet metsämaastot ovat hyviä liikuntapaikkoja. Kipeä jalka pystyy tällöin ennustamaan liikkeen alusta loppuun ja tällöin jalka ottaa vastaan askeleen kaikilla nivelillä joustaen. Ryskäävä, raju liikunta pahentaa oireita.
Nivelrikkoon löytyy useampia hoitovaihtoehtoja. Hoidosta kannattaa keskustella hoitaneen eläinlääkärin kanssa oikean hoitomuodon löytämiseksi.

Kissan korvapunkki

Voihan korvapunkki. Korvapunkki on kissan tavallisin ulkoloinen, joka elää lemmikin korvakäytävän iholla, mutta saattaa vaeltaa muuallakin karvapeitteessä. Niska ja hännänjuuri ovat korvapunkille mieluisimpia lepopaikkoja korvakäytävän lisäksi. Korvapunkki on koiralla harvinainen ja tartunta on usein peräisin lähipiirin kissoilta. Korvapunkki tarttuu myös kesyhilleriin eli frettiin.

Miten korvapunkki tarttuu?
Korvapunkki tarttuu kontaktissa infektoituneen lemmikin kanssa. Erittäin tavallinen korvapunkki on kissanpennuilla, jotka saavat tartunnan emältään tai muilta perheen kissoilta.

Minkälaiset oireet korvapunkki aiheuttaa?
Korvapunkit aiheuttavat korvassa voimakasta kutinaa ja ärsytystä, jonka seurauksena lemmikki raapii korvien ympäristön ihoa ja ravistelee päätään. Tartunnan saaneen eläimen korvissa on kahvinporomaista, tummaa eritettä.

Kun kissa raapii korvaa, korvakäytävään tulee bakteeritulehdus, haavoja ja rupia. Raapiminen voi aiheuttaa verikorvan, jossa korvalehden sisään tulee veripurkauma. Jos bakteeri pääsee leviämään keski- ja sisäkorvaan, eläimen tasapainoaisti häiriintyy, jolloin se pitää päätä kallellaan. Krooniseksi käyneessä korvapunkkitartunnassa korvakäytävän pinta paksuuntuu, punertaa ja hilseilee. Muualla iholla punkki voi aiheuttaa kutisevia ja karvattomia läikkiä. Kissalla on korvan ulkopuolisia muutoksia useammin kuin koiralla.

Miten korvapunkkitartunta tunnistetaan?
Korvapunkkitartuntaa epäillään oireiden ja korvaeritteen ulkonäön perusteella. Diagnoosi varmistetaan eläinlääkärissä korvaeritenäytteestä, joka tutkitaan mikroskoopilla.

Miten korvapunkkitartuntaa hoidetaan?
Lemmikin korvat puhdistetaan säännöllisesti eritteistä korvan tutkimuksen yhteydessä. Puhdistuksen lisäksi punkit häädetään reseptillä saatavalla lääkkeellä. Korvapunkkien aiheuttama korvatulehdus vaatii usein myös hoitoa. Tartunnan uusiminen ehkäistään hoitamalla myös muut kodin lemmikit samanaikaisesti, sekä siivoamalla lemmikkien elinympäristö perusteellisesti.

Jos epäilet kissallasi korvapunkkitartuntaa, vie lemmikki eläinlääkäriin ennen kuin korvan tila pahenee.

Kissan kastraatio- /sterilaatioleikkaus

Kastraatiossa uroskissan kivekset poistetaan ja kivespusseihin tehdyt ihohaavat jätetään avoimiksi, jotta pusseihin kertyvä neste pääsee valumaan pois. Teidän ei siis tarvitse poistaa mitään ompeleita. Haavat paranevat arpeutumalla nopeasti. Karvoja värjäävä pieni tihkuverenvuoto haavasta on normaalia. Se tyrehtyy jo leikkauspäivänä. Vuoto on epänormaalia, jos sitä tippuu lattialle. On äärimmäisen harvinaista, että haava tulehtuu. Jos haava kuitenkin tulehtuu, se ilmenee yleensä muutaman päivän kuluttua leikkauksesta. Haavasta vuotaa tällöin eritettä. Ottakaa tällöin heti yhteys Eläinlääkäriasema Kamuun.

Kastraatioleikkaus vähentää kaikkia uroskissan seksuaaliviettiin liittyviä käyttäytymistapoja. Vaikutus eri yksilöillä kuitenkin vaihtelee. Parhaiten leikkaus vähentää merkkausvirtsailua, yö mouruamista ja vaellusviettiä. Reviiri pienenee ja siksi tappelut vähenevät. Joillakin yksilöillä on taipumus lihoa kastraatioleikkauksen jälkeen. Tämä on hyvä huomioida ruokinnassa, vaihtamalla ruoka vähäenergisempään.

Sterilisaatiossa naaraskissan munasarjat (ja toisinaan myös kohtu) poistetaan. Sterilisaatiosta aiheutuva haava on suurempi kuin kastraatiossa. Haava on suljettu itsestään sulavin piilotikein, joita ei tarvitse poistaa.
Kissa ei saa nuolla eikä raapia haavaa. Jos haava alkaa kiinnostaa kissaa, laita kauluri päähän haavan nuolemisen estämiseksi. Kauluri kuuluu leikkauksen hintaan. Kauluri asetetaan pannan avulla, huolehdi ettei nauha tai kauluri hierrä kissan ihoa. Kauluria pidetään noin 10 päivää. Kaulurin vaihtoehtona on haavasuojapuku, jonka voitte ostaa erikseen. Myös haavasuojapuvussa tulee huolehtia, ettei puku hierrä kissaa esim. kainaloista.
Haava tarkastetaan päivittäin, että se ei ole tulehtunut (laajempi turvotus, punoitus, eritys ja kipu). Siisti haava ei vaadi muuta hoitoa. Ensimmäisten päivien aikana voi esiintyä lievää turvotusta ja punoitusta. Jos haava likaantuu tai se erittää tai punoittaa lievästi, sitä suihkutetaan kerran päivässä muutaman minuutin ajan haalealla vedellä. Suihkuttamisen saa aloittaa 2 päivää leikkauksen jälkeen. Kuivaus puhtaalla pyyhkeellä. Jos haava tulehtuu, se ilmenee yleensä muutaman päivän kuluttua leikkauksesta. Ottakaa tällöin heti yhteys Eläinlääkäriasema Kamuun.

Yleisesti
Eläin on hyvä pitää rauhallisessa, tutussa ja lämpimässä paikassa heräämisen ajan. Seuraa eläimen heräämistä, kissaa ei saa päästää kiipeilemään esim. kirjahyllyyn tai kiipeilypuuhun heräämisvaiheessa.

Nukutuksen jälkeen kissa voi valittaa ja olla rauhaton. Se voi myös oksentaa, virtsata tai ulostaa alleen, minkä takia alusta kannattaa valita sen mukaan, ettei vahingosta ole suurta haittaa (esimerkiksi sanomalehtiä alle).

Kissalle saa antaa ruokaa vasta sitten kun se on täysin herännyt. Älkää antako ruokaa, ennen kuin kissa kävelee normaalisti. Ensimmäisen aterian on syytä olla hyvin pieni, koska suoliston toiminta hidastuu nukutuksessa.

Kissaa ei saa käydä ulkona leikkaus- eikä seuraavana päivänä; nukutusaineiden vaikutukset loppuvat vasta silloin. Leikattu kissa on hyvä pitää sisätiloissa, kunnes leikkaushaava on kokonaan parantunut ja haava umpeutunut. Muutoinkin anna kissasi ulkoilla vain valvotusti.

Kissan hiekkalaatikko on hyvä pitää erityisen siistinä parin viikon ajan leikkauksen jälkeen haavatulehduksen estämiseksi.

Joillakin yksilöillä on taipumus lihoa kastraatioleikkauksen tai sterilisaatio leikkauksen jälkeen. Tämä on hyvä huomioida ruokinnassa, vaihtamalla ruoka vähäenergisempään.

Kissan ripuli

Yllättikö RIPULI 💩💩💩!

Kissan ripulin aiheuttajia voi olla esimerkiksi äkilliset muutokset ruokavaliossa, stressi, ruoka-aine yliherkkyys ja on myös mahdollista että kissa on niellyt vierasesineen, joka on aiheuttanut suolitukoksen.

Kun lemmikin vatsa pyörähtää sekaisin, näillä kotihoito-ohjeilla pääset alkuun sekä koiran että kissan suolisto-ongelmien kanssa:

Varmista, että lemmikkisi saa riittävästi nestettä ja pysyy yleiskunnoltaan virkeänä.

Nopeimmiten lemmikin ruuansulatushäiriöt taltuttaa valmiilla erikoisruuilla joilla korvataan lemmikin oma ruoka ripulin alettua. Näitä erikoisruokia saa eläinlääkäriasemien kautta ja ne sopivat myös kasvaville koirille. Eläinlääkäriasemilta ja apteekeista saatavia reseptittömiä lemmikin ripulinhoitovalmisteita kannattaa myös antaa rauhoittamaan ärtynyttä suolistoa.

Mikäli erikoisruokia ei ole tarjolla, ensihoitona ripuliin tarjotaan riisi-hapanmaitotuote-rasvaton liha "dieettiä". Aiemmin on suositeltu lemmikin paastotusta ensimmäisenä ripulipäivänä, mutta tästä on luovuttu ja nykyisin suositellaan rajoitettua ruokintaa.

1. PV: Huolehdi, että lemmikilläsi on koko ajan tarjolla raikasta vettä. Keitä riisiä runsaassa vedessä ja tarjoa aluksi vain muutamia lusikallisia keitinlientä. Mikäli ruoka pysyy sisällä, voit antaa pieniä määriä riisiä 4-6 kertaa päivässä. Lisäksi voit antaa piimää, viiliä tai maustamatonta jogurttia (hapanmaitotuotteita).

2. PV: Tarjoa 3-4 pientä annosta seosta, jossa on 3 osaa keitettyä riisiä ja 1 osa raejuustoa, rasvatonta lihaa tai keitettyä kalaa (esim. pakastekalaa).

3. PV: Tarjoa riisiseosta hieman suurempia annoksia kuin edellisenä päivänä. Jatka vielä muutama päivä riisiseoksella, kunnes lemmikin suolisto on rauhoittunut.

Kun lemmikki ei ole kahteen päivään ripuloinut lisää riisiseokseen lemmikin normaalia ruokaa. Täysin normaaliin ruokintaan siirrytään noin viikon kuluessa. Vältä aluksi syöttämästä maitotuotteita (ei tarkoita hapanmaitotuotteita), luita, runsaasti kasviskuituja sisältäviä elintarvikkeita ja suuria määriä lihaa.

Palaa erikoisruoka/ riisiseosdieettiin, jos vatsaoireet osoittavat merkkejä uusiutumisesta ja ota yhteyttä eläinlääkäriin mikäli ripuli ei lopu 3-5 päivässä tai lemmikin vointi heikkenee ❤

Kissan kilpirauhasen liikatoiminta eli HYPERTYREOOSI

YLEISTÄ TAUDISTA JA TAUDIN ESIINTYMINEN
Kissojen hypertyreoosi on seurausta liiallisesta kilpirauhashormonien tuotannosta, joka johtaa kiihtyneeseen aineenvaihduntaan. Hypertyreoosi johtuu hyvänlaatuisesta rauhaskasvaimen kaltaisesta kilpirauhasen laajentumisesta (ns. struumasta) tai hyvälaatuisesta rauhaskasvaimesta. Erittäin harvoin kyseessä on pahanlaatuinen kasvain.

Tauti on vanhempien kissojen sairaus. Tyypillisesti kissat ovat keski-ikäisiä tai vanhempia, sairastuneiden keski-ikä on 13-vuotta (ikäjakauma 4-24 vuotta).

TAUDIN OIREET
Hypertyreoosia sairastava kissa on yleensä pirteä, jopa yliaktiivinen. Ruokahalu on lisääntynyt, mutta siitä huolimatta kissa saattaa laihtua. Useimmiten laihtuminen tapahtuu usean kuukauden aikana. Karvapeite on huonokuntoisen ja hoitamattoman näköinen. Osalle kissoista tulee ripuli, löysä pahalta haiseva uloste tai ulostamiskerrat lisääntyvät. Kissa saattaa myös muuttua apeaksi ja sen ruokahalu voi hävitä, lisäksi kissa saattaa juoda ja virtsata runsaasti.

Taudinkuvaan voi kuulua vähentynyt lämmön- ja stressinsietokyky. Kissa hakeutuu mielellään viileään ja kissan käsittely voi aiheuttaa läähätystä, hengitysvaikeuksia sekä paniikkireaktioita. Osalle kissoista saattaa kehittyä sydämen hypertrofia ja sen seurauksena sydämen vajaatoiminta.

Verenpaineen nousu on myös tavallinen hypertyreoosin seuraus. Verenpainetaudin riski pysyy korkeana myös niillä kissoilla, joilla hypertyreoosi on hyvässä hoitotasapainossa, siksi verenpaineen seurantaa suositellaan säännöllisesti.

Hypertyreoosin aiheuttama lisääntynyt munuaiskerästen verivirtaus saattaa piilottaa alleen munuaisvajaatoiminnan. Piilevä munuaissairaus voi siksi paljastua kun hypertyreoosin hoito aloitetaan. Munuaistoiminnan seuranta on siksi tärkeää erityisesti hoidon alussa.

DIAGNOOSI
Yleistutkimuksessa voidaan mahdollisesti tunnustelemalla todeta suurentunut kilpirauhanen. Diagnoosi varmistetaan verinäytteen perusteella. Tällöin kissalla on kohonnut seerumin tyroksiini (T4) pitoisuus. Suurentunut kilpirauhanen ja sen sijainti voidaan varmistaa myös skintigrafiatutkimuksen avulla, jossa kissalle injisoitu radioaktiivinen merkkiaine kulkeutuu kilpirauhaseen, joka kuvannetaan. Skintigrafia on hyvä suorittaa kirurgiseen hoitovaihtoehtoon päädyttäessä muuttuneen kilpirauhasen sijainnin ja koon määrittämiseksi.

TAUDIN HOITO
Hoitona voidaan käyttää radiojodihoitoa, kirurgista hoitoa tai lääkehoitoa, nykyisin myös ruokavaliohoito on mahdollinen. Radiojodihoidossa radioaktiivinen jodi-isotooppi, joka hakeutuu kilpirauhaskudokseen, tuhoaa liikatoimintaisen kilpirauhaskudoksen. Radiojodihoitoyksikkö (Vet4Cat) sijaitsee Tampereella, hoidon ajan eli noin viikon potilas on säteilyeristyksessä.
Leikkauksella poistetaan muuttunut kilpirauhanen, osalla potilaista leikkaus voi olla parantava hoito eikä jatkolääkitystä tarvita. Ennen leikkausta tarvitaan kuitenkin lyhyt lääkehoito potilaan tilan normalisoimiseksi.

Lääkehoito ainoana hoitona on elinikäinen ja siihen käytetään yleensä methimazolea/tiamatsolia (kauppanimeltään Felimazole, Apelka), joka kulkeutuu kilpirauhaseen estäen siellä kilpirauhashormonien synteesiä.
Ruokavaliohoito perustuu äärimmäisen jodirajoitettuun ruokaan (Hill´s y/d), jonka lisäksi ei saa antaa mitään muuta ruokaa.
Kaikilla hoidoilla on omat hyvät ja huonot puolensa. Tehokkaimpana ja turvallisimpana pidetään radiojodihoitoa.

Lääkityksen yleisimmät sivuvaikutukset ovat oksentelu, ruokahaluttomuus ja voimattomuus. Useimmiten sivuvaikutukset ovat ohimeneviä ja ilmenevät ensimmäisen kahden viikon kuluessa lääkityksen aloittamisesta. Mikäli sivuvaikutuksia esiintyy, ottakaa heti yhteys eläinlääkäriin.

Eläinlääkäri ottaa kontrolliverinäytteen 2-3 viikon kuluttua, jolloin hoidon tehoa voidaan arvioida ja asettaa mahdollisesti jo ylläpitoannos. Kun sopiva ylläpitoannos on löydetty on seuraavat kontrollikäynnit tavallisimmin n.3-6kk välein.

ENNUSTE
Ennuste riippuu kissan yleiskunnosta, iästä sekä mahdollisesti samanaikaisesti olevista muista sairauksista. Ennusteen kannalta on siten tärkeä selvittää myös munuaisten, maksan ja sydämen toiminta. Lisäksi kasvaimen laadulla on tärkeä merkitys ennusteen antamisessa. Lääkityksellä ja kirurgisella hoidolla hoitotulokset ovat suhteellisen hyviä. Lääkitys saatetaan joskus joutua lopettamaan sivuvaikutusten vuoksi (10 %:lla potilaista). Keskimääräinen elinikä hoidon aloittamisesta on noin kaksi vuotta.

Kanin hammashoito

Työstämme vielä tätä artikkelia, kiitos kärsivällisyydestänne.

Kanin kastraatio / sterilaatio

Työstämme vielä tätä artikkelia, kiitos kärsivällisyydestänne.

Kanin myksomatoosi ja verenvuotokuumetauti (RHD)

Kamusta löytyy kanien oma rokote myksomatoosia ja kanien verenvuotokuumetautia (RHD) vastaan. Molemmat sairaudet ovat vakavia ja laajalle levinneitä. Suurimmassa riskissä ovat kanit, jotka ulkoilevat sekä kanit, jotka osallistuvat näyttelyihin tai hyppykisoihin.

Myksomatoosi on laajalle levinnyt maailman kanipopulaatioissa ja yksi yleisimmistä kuolinsyistä. Tauti tarttuu pääasiassa hyönteisten (esim. hyttynen ja kirppu) kautta, mutta se voi levitä myös kanista toiseen silmien ja silmä- ja sieraineritteiden välityksellä.

Kanien verenvuotokuumetauti (RHD) on erittäin helposti tarttuva ja laajalle levinnyt sairaus, joka johtaa usein nopeaan ja äkilliseen kuolemaan. Infektio leviää virtsan, ulosteiden ja sairastuneen eläimen muiden eritteiden kautta. Virus on hyvin resistentti ja selviytyy usean kuukauden ajan ympäristössä. Sairaudesta esiintyy molempia RHDV1 ja RHDV2 kantoja rinnakkain.

Rokote voidaan antaa kaneille 5 viikon iästä lähtien vähentämään kuolleisuutta ja kliinisiä oireita, joiden aiheuttajana on myksomatoosi tai kanien verenvuotokuumetauti, joka on klassisen RHDviruksen (RHDV1) tai RHD-tyypin 2 viruksen (RHDV2) aiheuttama. Myös tiineenä olevat kanit voidaan rokottaa Myxo-RHD PLUS rokotteella. Rokote antaa 12 kuukauden suojan myksomatoosia ja kahta erilaista RHD-kantaa vastaa

Fretin hammashoito

Työstämme vielä tätä artikkelia, kiitos kärsivällisyydestänne.

Fretin kastraatio / sterilaatio

Työstämme vielä tätä artikkelia, kiitos kärsivällisyydestänne.