Tietopankki

Kennelyskä eli infektiivinen trakeobronkiitti on yleinen koirien hengitystieinfektio, joka tarttuu herkästi. Koira saa tartunnan sairastuneelta lajitoveriltaan hengitysteiden eritteiden välityksellä. Aiheuttajana on yleensä virus yksin tai yhdessä bakteerin kanssa.

KENNELYSKÄN OIREET
Tyypillisin kennelyskän oire on äkillisesti alkanut kuiva, hakkaava yskä, joka pahenee rasituksessa, koiran innostuessa ja esimerkiksi kaulapannan painaessa henkitorvea. Muita oireita ovat liman ja vaahdon yökkiminen, joka saattaa näyttää oksentamiselta. Lisäksi potilaalla voi olla silmä- ja sierainvuotoa sekä kuumetta.

KENNELYSKÄN HOITO
Lievät kennelyskätapaukset paranevat levossa itsestään 1-2 viikon kuluessa. Jos oireet ovat voimakkaat tai potilaalla on tulehdukselle altistavia tekijöitä (pentu, jättirotu, vanha, immuunisupressio, sydän- tai keuhkosairaus) kennelyskää hoidetaan myös eläinlääkärin arvion mukaan tarvittaessa lääkehoidolla.

ENSIAPU KENNELYSKÄÄN, KOTIHOITO-OHJEET
Lemmikki on syytä pitää levossa, kunnes oireet helpottavat. Mikäli yskiminen ja limaneritys on voimakasta, kotona voi kokeilla höyryhengitystä oireiden helpottamiseksi. Höyryhengitystä varten koiraa pidetään esimerkiksi höyrytetyssä suihkuhuoneessa 10-20 minuutin ajan. Koiran rintakehää voi myös taputella kämmenillä eri kohdista limanirrotuksen helpottamiseksi.

Ulkoillessa on suositeltua käyttää valjaita kaulapannan sijaan henkitorviärsytyksen vähentämiseksi. Ulkoilu tulee rajoittaa vain tarpeelliseen liikuntaan.

Kennelyskä tarttuu herkästi muihin koiriin, joten koirakontakteja on syytä välttää sairastaessa sekä noin 2 viikkoa oireiden hävittyä. Inkubaatioaika (aika tartunnasta oireisiin) on yleensä 3-10 päivää.

Mikäli koiran kennelyskäoireet pitkittyvät, lemmikin on hankala hengittää tai lemmikin vointi heikkenee, ole yhteyksissä eläinlääkäriin.

KENNELYSKÄROKOTE
Koira voidaan rokottaa kennelyskää vastaan. Kennelyskärokote ei välttämättä suojaa itse tartunnalta, mutta lieventää koiran oireita sen saadessa tartunnan. Kennelyskää vastaan rokotettu koira ei kennelyskään sairastuneena myöskään levitä sitä yhtä tehokkaasti kuin rokottamaton kennelyskään sairastunut koira. Rokotettu koira voi myös sairastaa kennelyskän täysin oireettomana.

Hot spot eli akuutti kostea ihottuma on koirilla melko yleinen, äkillisesti ilmenevä pinnallinen kostea ihotulehdus. Hot spoteja esiintyy varsinkin kesäaikaan, jolloin kosteus ja lämpö pääsevät hautomaan ihoa ja turkkia eikä karva pääse kuivumaan uimiskertojen välillä. Usein synnyn taustalla on ihovaurio, kutina tai kipu mikä innostaa koiraa nuolemaan, hankaamaan, pureskelemaan tai raapimaan ihoaan, joka vaurioittaa ihoa entisestään ja aiheuttaa bakteerien määrän lisääntymisen ihon pinnalla. Tästä syntyvä ihovaurio ja sen alueella lisääntyneet bakteerit saavat aikaan kostean ihotulehduksen.

HOT SPOTIN OIREET
Hot spot on punoittava, kostea, usein selvärajainen ja kivulias tulehdusalue koiran iholla, joka voi laajentua huomattavasti jopa tunneissa. Tulehdusalue erittää märkää, joka usein jää myös turkkiin kiinni.

HOT SPOTIN ENSIAPU KOTONA
1) Leikkaa lemmikin karvat tulehtuneelta alueelta ja sen ympäriltä.

2) Puhdista tulehtunut ihoalue haalealla vedellä, älä hankaa.

3) Taputtele ihoalue kuivaksi.

4) Käytä antiseptistä suihketta, geeliä tai voidetta lievittämään tulehdusta.

5) Estä alueen hankaaminen ja nuoleminen.

Hot Spotin hoidossa on tärkeää turkin ajelu tulehtuneelta ihoalueelta ja sen ympäriltä terveelle iholle saakka, jotta tulehtunut iho pääsee tuulettumaan ja alueen saa helpommin puhdistettua. Tulehdusalue voi paljastua odotettua suuremmaksi karvojen ajelun jälkeen.

Tulehtunut iho puhdistetaan pesun ja kuivaamisen jälkeen kirvelemättömällä puhdisteella, esimerkiksi laimealla jodi- tai klooriheksidiinipitoisella liuoksella. Jos puhdistaminen ei onnistu kivun vuoksi, voi ihovaurion pintaan käyttää suihkutettavia valmisteita. Pienen, pinnallisen tulehduksen voi hoitaa pelkästään puhdistamalla ja desinfioimalla. Koiraa estetään vaurioittamasta ihoa enempää joko kaulurin, paidan tai takatassuun laitettavan sukan avulla. Uimista on hyvä välttää, kunnes koiran hot spot on parantunut.

Usein hot spot paranee nopeasti kun hoito on aloitettu. Jos hot spot ei näytä paranevan tai ihoalue on niin kipeä, ettei kotihoito onnistu kannattaa suunnata eläinlääkäriin. Eläinlääkärissä kipeä ihottuma-alue saadaan hoidettua rauhoituksessa. Tarvittaessa laaja-alainen tai syvempi hot spot -ihotulehdus voi vaatia antibiootti- ja kortisonihoitoa, jonka tarpeen eläinlääkäri arvioi tapauskohtaisesti. Koiran hot spotin taustalla oleva syy on hyvä selvittää, varsinkin jos koiralle tulee toistuvasti hot spotteja ❤

Punkit kannattaa poistaa aina punkkipihdeillä tai punkkisilmukalla/-lassolla, jos sellainen on käytettävissäsi.

1) Avaa lemmikin turkki punkin ympäriltä, niin että voit tarttua punkkipihdeillä tai -lassolla punkkiin läheltä punkin päätä, aivan ihon vierestä puristamatta punkkia.

2) Irrota punkki varovasti yhteen suuntaan pyörittämällä, niin kuin vääntäisit ruuvia samalla nostaen punkkia irti ihosta. Tärkeää olisi saada koko punkki irti, myös punkin väkäsellinen imukärsä. Punkkia ei saa puristaa poistettaessa ja vanha kikka rasvalla poistamisella ei ole suositeltavaa. Rasva tukehduttaa punkin ja punkki saattaa oksentaa mahdollisen taudinaiheuttajan lemmikkisi elimistöön.

3) Tarkista, että koko punkki on irronnut ja puhdista puremakohta tarvittaessa desinfioivalla puhdistusaineella.

Punkin purema-aluetta on hyvä seurata muutaman päivän ajan. Lievä punoitus ja ihoon nouseva pieni patti purema-alueella ovat normaaleita ärsytysreaktioita. Mikäli purema-alue tuntuu vaivaavan lemmikkiäsi, lemmikille nousee kuume tai tulee muita yleisoireita tai purema-alueelle kehittyy laajeneva punainen rengas, ole yhteydessä eläinlääkäriin.

ENNALTAEHKÄISY
Paras keino välttyä punkin levittämiltä taudeilta on ennaltaehkäistä punkin puremat sopivilla lääkevalmisteilla. Kerromme niistä mielellämme lisää. Suojaamalla lemmikkisi suojaat myös itseäsi mahdollisilta punkkien levittämiltä taudeilta.

PUNKKILIVE
Halutessasi voit ilmoittaa punkkihavaintosi Punkkilive.fi -palveluun. Punkkilive on Turun yliopiston ja Pfizerin yhdessä kehittämä sovellus, jonka tarkoituksena on kerätä arvokasta dataa yliopiston hyödynnettäväksi tutkimuksiin puutiaisten eli punkkien levinneisyydestä Suomessa.

Helle tekee kyistä aktiivisia, koska niiden ei tarvitse käyttää aikaansa lämmittelyyn.

KUN KYY PUREE LEMMIKKIÄ OTA AINA YHTEYTTÄ ELÄINLÄÄKÄRIIN. Suurin osa lemmikeistä toipuu kyyn puremasta eläinlääkärihoidon avulla, mutta pahimmillaan kyyn purema voi johtaa lemmikin menehtymiseen.

Kyy puree koiraa tai kissaa useimmiten kuonoon ja silloin paranemisennuste on yleensä hyvä. Purema raajassa on vaarallisempi.

Puremakohdassa nähdään ensin mustelmainen värimuutos. Kivulias kudosturvotus kehittyy tavallisesti muutaman minuutin kuluessa, mutta viimeistään 2 tunnin kuluttua. Mikäli puremakohdassa ei kahden tunnin kuluttua havaita lainkaan turvotusta, on todennäköistä, että kyy ei ole ruiskuttanut myrkkyä pureman yhteydessä.

Jos purema on kuonossa, voi koiran tai kissan koko pää turvota voimakkaasti. Turvotus voi levitä myös suun ja nielun alueelle tukkien hengitysteitä. Turvotus voi pahentua 1-2 päivän aikana puremasta.

Jos purema on tassussa, voi turvotus levitä koko raajaan.

Kyyn myrkky aiheuttaa puremakohdassa kudostuhoa, turvotusta, kuoliota sekä veren hyytymishäiriöitä. Myöhemmin voi seurata sydämen rytmihäiriöitä, munuaisten vajaatoimintaa sekä nesteen kertymistä keuhkoihin.

Kyyn purema hoidetaan levolla, nesteytyksellä sekä eläinlääkärin määräämällä turvallisella kipulääkkeellä (ei tavallisella särkylääkkeellä). Tarvittaessa seurataan myös lemmikin veri- ja virtsanäytteitä. Vakavissa tapauksissa eläinlääkäri voi lisäksi antaa lemmikille kyyn myrkyn vasta-ainetta. Vasta-ainetta löytyy myös Eläinlääkäriasema Kamusta.

JOS EPÄILET, ETTÄ KYY ON PURRUT KOIRAASI TAI KISSAASI:
1) Rauhoita lemmikkiäsi, jotta se pysyisi aloillaan. Mikäli purema on raajassa, vältä raajan liikuttamista.

2) Mahdollisuuksien mukaan kanna lemmikki autoon ja ota aina yhteyttä lähimpään eläinlääkäriin.

3) Älä anna lemmikille kyytabletteja, paitsi jos purema on pään alueella ja turvotus vaikeuttaa hengitystä.

Mikä vesihäntä? Vesihäntä on yleinen koiraroduilla, jotka rakastavat uimista kylmissäkin vesissä. Vesihäntä voi tulla myös jos koira on altistunut kylmälle uimisen jälkeen, viettänyt kauan aikaa sateessa tai kun koira esimerkiksi riehuu normaalia enemmän kesälämpimällä kastelulaitteen alla. Tyypillinen potilas on edellisenä päivänä kylmässä vedessä uinut tai metsästysreissussa päivää tai kahta aikaisemmin ollut koira.

Vesihäntä on koiralle erittäin kivulias tulehdustila, jonka aiheuttavat hännänjuuressa sijaitsevien hermojen tulehtuminen. Tulehdus puolestaan aiheutuu koiran takaosan altistuessa kylmälle tai vedolle. Kylmän lisäksi myös muut hännän lihasten rasitukset voivat aiheuttaa tilan. Lähes kaikkien potilaiden oireiden alkamisen taustalta löytyy kylmä ilma tai vesi sekä raju liikunta.

VESIHÄNNÄN OIREET
Vesihännän vaivatessa koiran häntä ja takapää ovat kosketusarkoja. Koiran häntä saattaa näyttää halvaantuneelta tai murtuneelta, häntä voi olla myös tyvestä normaali roikkuen loppuosastaan velttona tai häntä voi olla oudolla mutkalla. Koska koiran häntä on mukana tasapainon säätelyssä, voi ylösnouseminen olla hankalampaa ja kivun takia koiran on vaikeaa löytää hyvää asentoa. Koiran voi olla vaikea istuutua alas, ja joidenkin narttujen on siitä syystä vaikea virtsata.

VESIHÄNNÄN HOITO
Vesihäntä on koiralle kivulias, joka paranee kuitenkin useimmiten parissa päivässä levossa. Levon aikana on huolehdittava, että koira pysyy lämpimänä ja kuivana. Eläinlääkärin määräämä tulehduskipulääke nopeuttaa toipumista vähentämällä kipua ja turvotusta.
Vesihännän oireet voivat johtua myös muista selän tai takapään vaivoista, esim. hännän murtuma on oireiltaan hyvin samanlainen. Muita syitä hännän roikuttamiseen voivat olla anaalirauhasten täyttyminen tai tulehdus, eturauhasvaivat ja selän kiputilat jotka vaativat eläinlääkärin tutkimista.

EHKÄISE VESIHÄNTÄÄ KUIVAAMALLA JA LÄMMITTÄMÄLLÄ
Vesihäntä uusiutuu helposti. Ennaltaehkäiset vesihännän uusiutumista kuivaamalla koiran kunnolla aina sateen tai uimisen jälkeen. Koiralla tulee olla vedoton lepopaikka ja koiralle voidaan myös hankkia lämmittävä takki tai viltti, joka pitää koiran lämpimänä kylmässä autossa tai uinnin jälkeen ❤

Koiran ja kissan normaali ruumiinlämpö on 38–39 astetta. Ruumiinlämmön kohoaminen yli 41 asteen on lemmikille hengenvaarallista.

LÄMPÖHALVAUKSEN OIREET
Lämpöhalvauksen tyypillisiin oireisiin kuuluu voimakas läähätys, sillä koira pystyy haihduttamaan lämpöä vain suun kautta. Koira voi myös kuolata paljon, sen sydän lyö nopeasti ja se voi hoiperrella. Suun limakalvot näyttävät tummanpunaisilta, koska pintaverenkierto vilkastuu koiran yrittäessä haihduttaa lämpöä.

Erityisen alttiita lämpöhalvaukselle ovat koirat, joilla on sydän- tai keuhkosairaus, paksu turkki tai ahtaat hengitystiet lyhytkuonoisuudesta johtuen. Myös pentujen lämmönsäätely on heikompi kuin aikuisten koirien.

LÄMPÖHALVAUKSEN ENSIAPU
Kun epäilet koirallasi lämpöhalvausta:

1) Siirrä lemmikki pois kuumasta ympäristöstä.

2) Viilennä lemmikki kastelemalla se kauttaaltaan viileällä vedellä (ei jääkylmällä) tai asettelemalla viileitä ja märkiä pyyhkeitä pään ja kaulan ympärille sekä nivusiin, kainaloihin ja vatsan alle. Vatsan alla iho on ohuempaa ja karvoja vähemmän ja viileneminen siten tehokkaampaa.

3) Tarjoa raikasta vettä. Älä pakkojuota.

4) Mittaa lämpö peräsuolesta mikäli mahdollista.

5) Ota yhteyttä eläinlääkäriin.

KUINKA VÄLTTÄÄ LÄMPÖHALVAUS
Kuumien päivien lenkit kannattaa pitää lyhyinä ja ajoittaa kävelyt varhaiseen aamuun tai myöhäiseen iltaan jolloin ilma on jo jäähtynyt. Älä jätä lemmikkiäsi yksin kuumaan autoon. Huolehdi että lemmikilläsi on tarjolla raikasta vettä ja viileä varjopaikka jolloin voitte nauttia kesän lämpimistä päivistä ilman lämpöhalvauksen vaaraa ❤

Suun ja hampaiden kunnolla on iso merkitys lemmikkien hyvinvoinnille ja terveydelle. Lemmikit eivät välttämättä ilmaise suun kipua selvästi valittamalla, joten omistajan on osattava tarkkailla lemmikkiään ja sen mahdollista oireilua.

Yleisimmät syyt hammashoidon tarpeelle ovat hampaisiin kertynyt plakki ja hammaskivi, ientulehdus, parodontiitti eli hampaan kiinnityskudoksen tulehdus, murtuneet hampaat, hammasjuuripaise-epäilyt ja hammassyöpymät.

Voit tunnistaa hammashoidon tarpeen jos koiralla on esimerkiksi punoittavat tai verestävät ikenet, hampaan pinnalle on kertynyt näkyvä kerros hammaskiveä tai koiralla on pahanhajuinen hengitys. Koira voi myös vältellä pureskelemista.

Lemmikin suun perusteellinen tutkiminen sekä hampaiden ja ientaskujen puhdistaminen on nukutuksessa tehtävä toimenpide. Suosittelemme myös hampaiden röntgenkuvausta, sillä tutkimuksissa on todettu, että jopa 25% koirista ja 42% kissoista löydetään röntgenkuvissa merkittäviä muutoksia, vaikka hammastarkastus olisikin ollut normaali.

Hammassairaudet (poislukien murtumat) ovat yleensä eteneviä, joten lemmikki jolla on todettu hammassairaus kannattaa käyttää eläinlääkärin luona perusteellisessa hammashoidossa vuosittain tai useammin mikäli kuonon/leukojen alueella esiintyy turvotuksia, lemmikki tuntuu aristelevan suutaan tai huomaat hampaissa tai ikenissä selviä muutoksia.

IENTULEHDUS JA PARODONTIITTI
Hampaan pinnalle ja ientaskuihin kertyvä, pääosin bakteereista muodostuva plakki aiheuttaa tulehdusreaktion ikenissä ja muissa hampaita ympäröivissä pehmytkudoksissa. Ientulehdus on hoidettavissa hammaskiven poistolla ja hyvällä hampaiden kotihoidolla.

Kun ientulehdus etenee syvempiin kudoksiin syntyy parodontiitti eli hampaan kiinnityskudoksen tulehdus. Parodontiitti aiheuttaa hampaan kiinnityskudoksen löystymistä ja luukatoa hampaan ympärillä. Parodontiitille altistaa muun muassa lemmikin ikä, pieni koko ja ahtaus hampaissa.

Lievät parodontiitit hoidetaan suun puhdistamisella eläinlääkärillä ja hyvällä hampaiden kotihoidolla. Parodontiittia ei voi parantaa, mutta sen eteneminen voidaan näin estää. Pitkälle edennyttä parodontiittia hoidetaan hampaiden poistolla ja harvinaisissa tapauksissa ympäröivien pehmytkudosten kirurgialla.

Hoitamaton parodontiitti aiheuttaa kipua, hampaiden irtoamista, hammasjuuripaiseita ja jopa leukamurtuman. Lisäksi suusta verenkierron välityksellä muualle leviävät bakteerit voivat aiheuttaa tulehdusta muun muassa munuaisissa, maksassa, sydämessä ja keuhkoissa.

MURTUNEET HAMPAAT
Hammasmurtumat jaotellaan komplisoituneihin ja komplisoitumattomiin sen mukaan yltääkö murtuma hampaan pulpaan eli ytimeen. Pulpaan ulottuville murtumille suositellaan tilanteen mukaan joko juurihoitoa tai hampaan poistoa. Nuorilla eläimillä myös komplisoitumattomia (ei pulpaan asti ulottuvia) murtumia suositellaan hoidettavaksi, sillä nuoren eläimen hammasluu läpäisee helpommin bakteereja kuin vanhan.

Hoitamaton hammasmurtuma aiheuttaa kipua ja altistaa hammasjuuripaiseelle. Myös murtuneet maitohampaat suositellaan hoidettavaksi.

HAMMASSYÖPYMÄT
Hammassyöpymiä tavataan lähinnä kissoilla, mutta myös iäkkäämmillä koirilla. Hammassyöpymien syytä ei tunneta, mutta niitä esiintyy enemmän rotu- kuin kotikissoilla. Nimensä mukaisesti hammassyöpymissä hammasta syöpyy pois. Hammassyöpymät ovat kivuliaita, kun syöpymä yltää hampaan kiilteeseen tai kun sillä on muutoin yhteys suuonteloon.

Hammassyöpymiä hoidetaan hampaiden poistolla tai ns. kruunuamputaatiolla.

HAMMASJUURIPAISEET
Esimerkiksi yllä mainitut sairaudet voivat aiheuttaa hammasjuuripaiseita. Siinä bakteerit tulehduttavat hampaan juuren ja ympäröivän kudoksen. Oireina on tyypillisesti turvotukset ylä- tai alaleuassa, märkävuoto suusta tai esimekiksi silmän alta. Pahimmassa tapauksessa, etenkin nuorilla koirilla, seurauksena voi olla koko elimistön tulehdustila.

Hoitona on tulehtuneen hampaan poisto. Ensiapuna käytetään usein antibiootti- ja kipulääkekuureja, mutta nämä eivät ole parantava hoito, vaan hoito vaatii hampaan poiston.

HAMMASHOITO
Kamussa lemmikkinne nukutetaan hammashoidon ajaksi. Ennen hammashoitoa potilasturvallisuuden vuoksi tulee huomioida seuraavaa: Lemmikin on oltava täydellisellä ruokapaastolla vähintään 4-6 tuntia (kissa), 6-8 tuntia (koira) ja juomatta 2 tuntia ennen toimenpidettä. Pennuille (alle 6kk) pidetään vain 4h ruokapaasto, tarjoa ruokaa 4h ennen käyntiä. Vettä saa olla tarjolla normaalisti.

Mikäli lemmikilläsi on lääkitystä vaativa perussairaus (esim. diabetes, maksa-, munuais-, sydänvika, Cushing) varmistakaa ruokapaasto-ohjeet ja lääkitys erikseen Kamusta. Näin voidaan varmistaa lemmikin anestesiaturvallisuus.

Mikäli mahdollista, lemmikki ulkoilutetaan ennen toimenpidettä ja huolehditaan, että se ulostaa ja virtsaa ennen eläinlääkärin vastaanotolle tuloa. Jos lemmikille on välttämätöntä antaa paaston aikana ruokaa lääkkeen antamisen yhteydessä, ruuan tulee olla helposti sulavaa ja annoksen mahdollisimman pieni.

Anestesiaturvallisuutta voidaan edistää tutkimalla lemmikki huolellisesti erillisellä eläinlääkärikäynnillä ennen nukuttamista ja tutkimalla verinäytteistä erillinen anestesiapaneeli. Etenkin iäkkäämmille lemmikeille suosittelemme laajempia verikokeita ja tarvittaessa muita tutkimuksia ennen nukutusta vaativia toimenpiteitä.

Hammashoitoon tuleva lemmikki rauhoitetaan ensin lihakseen annettavalla pistoksella ja lemmikin annetaan nukahtaa rauhallisessa paikassa ennen valmistelua. Valmistelussa klinikkaeläinhoitaja laittaa lemmikin jalkaan suonikanyylin, jonka kautta sille annostellaan esilääkkeet (mm. kipulääkkeitä ja antibioottia) ja lyhytvaikutteista nukutuslääkettä. Koko valmistelun ajan lemmikki hengittää lisähappea happimaskin kautta. Kaikissa hammashoidoissa käytetään yleisanestesiaa eli inhalaatioanestesiaa. Siinä lemmikille laitetaan hengitysputki ja unen syvyyttä säädellään hengitysilman mukana lemmikille annosteltavalla anestesiakaasulla. Tarvittaessa huonosti hengittävät potilaat kytketään ventilaattoriin eli koneeseen, joka hengittää lemmikin puolesta leikkauksen ajan. Rauhoitetun tai nukutetun potilaan ruumiinlämpö laskee helposti. Lemmikin ruumiinlämmön laskua pyritään estämään peitteillä, patjoilla, sähköisillä lämpötyynyillä ja tassuihin laitettavilla villasukilla ❤

Potilaan tilan, elintoimintojen ja anestesian syvyyden seuraaminen on tärkeää koko toimenpiteen ajan. Käytössämme on anestesiavalvontamonitori, joka mittaa mm. sykettä, happisaturaatiota, sydänsähkökäyrää, ruumiinlämpöä, uloshengitysilman hiilidioksidipitoisuutta ja verenpainetta. Klinikkaeläinhoitaja seuraa anestesiaa kuuntelemalla lemmikin keuhkoja ja sydäntä stetoskoopilla, seuraamalla limakalvojen väriä ja kapillaarien täyttymisaikaa, tunnustelemalla pulssia ja tarkkailemalla pupillin kokoa ja luomirefleksiä. Kaikille potilaille täytetään anestesiavalvontalomake, johon mittaustulokset ja lääkitykset kirjataan valmistelun ja toimenpiteen aikana.

Inhalaatioanestesian jälkeen lemmikin annetaan mieluiten herätä rauhassa omaa tahtiaan, jotta lääkeaineet ehtivät poistua elimistöstä ja herääminen on rauhallisempi. Joskus lemmikille voidaan antaa vastalääke, jolloin herääminen rauhoituksesta nopeutuu. Lemmikki luovutetaan toimenpiteen jälkeen vasta kun se on herännyt/heräämässä. Useinkaan se ei vielä kävele itse. Huopa tms. lämmin peite tai kantoalusta ja auto kannattaa varata mukaan, kun tulette hakemaan lemmikkiä kotiin. Vastaanotolla saatte tarvittaessa kantoapua henkilökunnalta, mutta kotiin palatessa kantoapu voi olla tarpeen.

Väsyneen toipilaan tulee antaa levätä rauhassa lämpimässä ja turvallisessa paikassa, mutta jos uni jatkuu pitkään eikä lemmikki herätellessä reagoi selkeästi, täytyy eläinlääkäriin olla yhteydessä. Lemmikki voi olla lääkeaineiden vuoksi sekava tai tokkurainen ja kompuroi helposti. On tärkeätä huolehtia, ettei potilas pääse loukkaamaan itseään. Levottomuus johtuu useimmiten rauhoitteista ja kipulääkkeistä, harvemmin kivusta.

Nukutus on aina suuri rasitus elimistölle ja on jopa vaarallinen, jos elimistössä on jotakin vialla. Komplikaatiot nukutuksessa ovat kuitenkin vastaanotollamme äärimmäisen harvinaisia. Huolellisella esivalmistelulla, anestesian suunnittelulla, toteutuksella ja seurannalla voidaan riskejä minimoida.

Tervetuloa hammashoitoon ❤

Tehokkain keino ehkäistä plakin ja hammaskiven muodostumista, jotka aiheuttavat pahan hajuista hengitystä ja iensairauksia on lemmikin hampaiden säännöllinen harjaaminen.

Hampaiden harjaamisen totuttaminen on hyvä aloittaa tarjoamalla lemmikille hyvänmakuista koirien entsyymihammastahnaa (esim. Virbac Entsymaattinen hammastahna) ensin vain maisteltavaksi. Tahnaa voi hieroa sormin hammaskaaren ulkopinnoile. Lemmikin tottuessa suun käsittelyyn voidaan hiljalleen siirtyä käyttämään pehmeäharjaista pientä hammasharjaa ja laajentaa harjausta myös sisäpinnoille lemmikin salliessa.

Harjauksesta on hyvä tehdä lemmikille mahdollisimman miellyttävää, apuna tässä on hyvänmakuinen tahna ja pienissä erissä tehtävät toistot. Kun harjaus alkaa sujua, olisi hampaat hyvä pyrkiä harjaamaan joka ilta. Lemmikeille löytyy omia erikoismuotoiltuja hammasharjoja jotka puhdistavat sekä ienrajasta, että molemmin puolin hammasta mahdollisimman vähin vedoin.

Plakin ennaltaehkäisyyn voidaan käyttää lisäksi juomaveteen lisättävää nestemäistä Virbac Vet Aquadent -valmistetta tai ruokaan jauheena lisättävää Plaque Off -merilevävalmistetta. Rasvahappovalmiste 1-TDC auttaa suun limakalvojen ja nivelten hyvinvoinnissa. Lisäksi apua voi olla myös maitohappobakteerivalmiste PetGuidesta, jonka tarkoituksena on muuttaa suun bakteerikantaa terveellisemmäksi. Kuitenkin hampaiden harjaaminen on tehokkain keino ennaltaehkäistä ja vähentää plakkia ja sitä kautta hammaskiven ja hammassairauksien muodostumista.

YLEISIMMÄT HOITOA VAATIVAT PURENTAVIAT KOIRILLA

Purentavikoja voi esiintyä koiralla sekä maito- että pysyvässä hampaistossa.

Purentavioista suurin osa on perinnöllisiä ja hoidon tavoitteena on saada lemmikille traumaa ja kipua aiheuttamaton, toimiva purenta. Vain kosmeettista haittaa aiheuttavia purentavikoja ei suositella hoidettavaksi.

ALAKULMAHAMPAIDEN LINGUINAALINEN KÄÄNTYMINEN (LINGUOVERSIO)
Tässä purentaviassa alakulmahampaiden asento tai paikka on liian linguinaalinen (kielenpuoleinen) eli alakulmahampaat painuvat kitalakeen tai yläikeniin. Lisäksi yhtäaikaisesti tähän liittyy usein yläpurenta, joskus myös alapurenta.

Alamaitohampaiden linguoversiota hoidetaan poistamalla alamaitokulmahampaat mahdollisimman pian. Poiston tavoitteena on kivun poisto ja leukojen kasvun vapauttaminen siten, että kitalakeen pureutuvat maitohampaat eivät jarruta alaleuan kasvua.

Maitohampaiden poistolla ei kuitenkaan voida taata, että pysyvien hampaiden purenta on normaali, vaan pysyvien hampaiden purenta täytyy tarkistaa niiden puhjettua.

Pysyvien alakulmahampaiden linguoversiota hoidetaan joko kasvuvaiheen kruununpidennyksillä, jotka ohjaavat kasvua oikeaan suuntaan, yläikenen muokkauksella, alakulmahampaiden lyhennyksellä eli pulpa-amputaatiolla tai alakulmahampaiden poistolla. Hoito valitaan tapauskohtaisesti.

YLÄKULMAHAMPAIDEN MESIAALINEN KÄÄNTYMINEN (MESIOVERSIO, PEITSI- ELI SAPELIHAMMAS)
Tässä purentaviassa yläkulmahammas kääntyy virheellisesti kohti hammaskaaren keskiviivaa päin eli eteenpäin kohti koiran kirsua. Tätä purentavikaa esiintyy erityisesti shetlanninlammaskoirilla ja pienillä koiraroduilla.

Sapeliasentoinen yläkulmahammas estää alakulmahampaan normaalin asennon, jonka seurauksena alakulmahammas painuu joko huuleen tai kitalakeen. Lisäksi yläkulmahampaan ahtaus altistaa parodontiitille eli hampaan kiinnityskudoksen tulehdukselle.

Hoitona on joko yläkulmahampaiden poisto mahdollisimman varhaisessa vaiheessa tai oikomishoito. Oikomishoito vaatii useita käyntikertoja ja pennun elämää pitää rajoittaa oikomishoidon ajan.

Lähde: Kaisa Mikkonen. Purentaviat koirilla - kirjallisuuskatsaus. Eläinlääketieteen lisensiaatin tutkielma. Helsingin yliopisto 2021.

Tunnistatko koiran kivun? Koiralla on luonnollinen tarve piilottaa kipuoireilu, joten koiran käytöksestä voi olla vaikeaa päätellä, kokeeko koira kivuntunnetta.

Jos ruokahalu on heikentynyt, läähätys on lisääntynyt tai jos liikkeelle ei lähdetä yhtä innokkaasti kuin ennen, taustalla voi olla kipu. Jos huomaat koirasi käytöksen muuttuneen, kerro asiasta eläinlääkärille. Koiran kivunhoitoon on useita vaihtoehtoja, joiden avulla koiran elämänlaatua voidaan parantaa ❤

TUNNISTA KOIRAN KIVUN MERKIT:
- vaikeuksia nousta ylös tai mennä makuulle
- kävelee tai juoksee hitaasti, huonosti, ontuen
- vaikeuksia hypätä autoon, autosta tai esim. sohvalle
- vaikeuksia kulkea liukkailla lattioilla
- vaikeuksia kulkea portaita ylös tai alas
- leikkii tai liikkuu vähemmän sinun tai toisten eläinten kanssa
- on levoton tai on vaikea löytää mukavaa asentoa
- ääntelee, valittaa, ulisee, urisee koskettaessa tai liikkuessa
- heikentynyt ruokahalu
- vetäytyy, ei halua olla tekemisissä ihmisten tai muiden eläinten kanssa kuten ennen
- nuolee, puree, raapii jotain vartalonsa osaa ylen määrin
- nukkuu epätavallisessa asennossa tai paikassa
- on epätavallisen aggressiivinen lähestyttäessä tai koskettaessa, puree, murisee, kääntää korvat luimuun
- läähättää, tärisee levossa
- katse on muuttunut, tuijottaa, siristelee silmiään tai on tyhjä katse

Koiran herpes on yleisesti esiintyvä virusinfektio, jota esiintyy kaikkialla maailmassa. Se on erittäin tarttuva ja kun koira on kerran saanut tartunnan, se kantaa virusta loppuelämänsä.

HERPESINFEKTION OIREET
Vastasyntyneille pennuille herpes on hengenvaarallinen.
Aikuisesta koirasta voi olla vaikea havaita herpestä, koska sairaus on pitkiä aikoja lepotilassa. Se aktivoituu stressitilanteessa esim. tiineyden aikana. Akuutissa vaiheessa oleva herpesinfektio ilmenee pieninä rakkuloina tai haavaumina sukupuolielimissä tai ylähengitysteiden limakalvoilla (nielu, suu, kuono).

Herpesvirus tarttuu sairaan ja terveen koiran suorassa kosketuksessa esim. emästä vastasyntyneeseen pentuun tai ylähengitystie-eritteiden välityksellä. Virus voi myös siirtyä syntymättömiin pentuihin istukan kautta. Koiran herpesvirus tarttuu vain koiriin.

Herpesinfektio ei ole suoraan vaarallinen aikuiselle koiralle, mutta syntymättömät pennut voivat saada tartunnan istukan kautta ja heiketä nopeasti. Tiineys voi päättyä keskenmenon tai kohtukuolemiin. Seurauksena voi olla myös pienten ja heikkojen pentujen syntyminen. Nämä saattavat kuolla ensimmäisten elinpäivien aikana.

ROKOTUS ANTAA SUOJAA
Vastasyntyneet pennut voidaan suojata herpesinfektion kliinisiltä oireilta rokotuksilla. Rokotteita ei anneta pennuille, vaan tiineelle nartulle, joka siirtää immuniteetin ternimaidon kautta vastasyntyneille pennuille. Tämä pienentää merkittävästi riskiä, että pennut sairastuvat tai kuolevat herpesinfektion vuoksi. On tärkeää, että astutettava narttu rokotetaan herpestä vastaan kaksi kertaa jokaisen juoksun/tiineyden aikana. Sekä sairastuneet että terveet nartut voidaan rokottaa.

Ensimmäinen rokotus annetaan nartulle juoksun alusta, ennen kuin astutuksesta on kulunut 10 vuorokautta. Toinen rokotus annetaan 1-2 viikkoa ennen synnytystä. Herpes-rokotetta löytyy Kamusta.

Maksa tuottaa ruoansulatukseen osallistuvaa sappinestettä, joka varastoituu sappirakkoon. Kun mahalaukkuun tulee ruokaa, sappirakko supistuu ja sappineste virtaa sapenjohdinta pitkin ohutsuoleen. Ohutsuolesta sappi imeytyy ravinnon mukana porttilaskimoverenkiertoon. Maksa kerää sappihapot porttilaskimoverestä talteen ja valmistaa uutta sappea sappirakkoon.

Sappirakon sairaudet ovat koirilla tavallisia ja niitä todetaan lisääntyvästi. Parantunut diagnostiikka, erityisesti ultraäänitutkimusten lisääntyminen, vaikuttaa diagnoosien määrään, mutta sairastavuus vaikuttaa ihan todellisestikin lisääntyvän. Geneettinen alttius mucocele-sairauteen on todettu jo useissa roduissa. Shetlannin lammaskoirilla sairaus on erittäin yleinen. Muita altistavia tekijöitä ovat rasva-aineenvaihdunnan häiriöt, erityisesti kilpirauhasvajaatoimintaan tai Cushingin tautiin liittyen. Krooniset mahasuolikanavan sairaudet ja haimatulehdukset käyvät usein käsikädessä sappirakkosairauksien kanssa, mutta syy-yhteys näiden välillä on epäselvä.

Mucoceleksi nimitetään kroonista, hitaasti kehittyvää sappirakon sairautta, jossa sappineste muuttuu kiinteäksi kovettuneeksi massaksi, joka voi aiheuttaa sappirakon seinämävaurioita, pahimmillaan sappirakon puhkeamisen. Sappirakon seinämässä nähdään patologin mikroskooppitutkimuksessa tyypillistä hyperplasiaa eli paksuuntumaa. Lisäksi nähdään usein kroonisen tulehduksen muutoksia, joskus verenkiertohäiriöitä ja jopa syviä seinämävaurioita. Mucocele voi olla täysin oireeton piilevä sairaus. Siihen voi liittyä eriasteisia ja aaltoilevia kipuoireita, pahoinvointia, oksentelua, ripulia, "närästelyä". Vakavimmillaan mucocele voi aiheuttaa sappirakon seinämän puhkeamisen ja henkeäuhkaavan sappiperitoniitin.

Sappirakon tulehdukset (kolekystiitti) voivat olla akuutteja ja rajuoireisia, tai kroonisia ja oireiltaan vaihtelevia. Akuutin bakteeritulehduksen oireet voivat olla hyvin rajut ja äkilliset: kuume, kipu, vaisuus, syömättömyys, oksentelu, ja sepsis eli yleistulehdus ("verenmyrkytys") voi kehittyä nopeastikin.

Sappikiviä esiintyy koirilla harvinaisesti. Kivetkin voivat olla oireettomia. Kivet tai muut kiinteät kappaleet sappinesteessä voivat vaikeuttaa sapen virtausta ohutsuoleen ja aiheuttaa kipuoireita ja pahoinvointia, oksentelua, ruokahaluttomuutta, vaisuutta. Oireet voivat pahentua ruokailun yhteydessä tai olla muutoin kohtauksittaisia. Täydellinen sappitukos johtaa vakavaan yleistilan laskuun, maksan toimintahäiriöön ja keltaisuuteen sappiväriaineiden kertyessä verenkiertoon.

Sappirakon sairauksien diagnostiikka on haastavaa. Oireet ovat epäspesifisiä ja samanlaisia oireita esiintyy monissa muissakin sairauksissa. Sappirakkosairaudet esiintyvät usein yhdessä muiden ruoansulatukseen liittyvien sairauksien kanssa. Oireet voivat olla epämääräisiä eivätkä oireiden voimakkuus ja sairauden vakavuus käy aina käsi kädessä. Potilaiden oireet, ultraäänitutkimuksen ja laboratoriokokeiden löydökset ja poistetuissa sappirakoissa todetut muutokset voivat olla keskenään ristiriitaisia. Huolellinen oirehistoria, ruokintahistoria ja muiden sairauksien poissulkeminen peruslaboratoriokokeilla on usein tarpeen. Ultraäänitutkimus on tärkein menetelmä sappirakon sairauksien tutkimisessa. Ultraäänitutkimuksessa pyritään arvioimaan sappirakon täyttyneisyyttä, muotoa, seinämän rakennetta ja sappinesteen koostumusta sekä toteamaan mahdollinen sappitukos tai peritoniitti, jotka vaativat välitöntä kirurgiaa. Lievät ultraäänilöydökset voivat olla täysin harmittomia (esimerkiksi herkkäliikeistä leijuvaa sakkasisältöä tavataan täysin terveissäkin sappirakoissa) tai ne voivat liittyä vakaviinkin sappisairauksiin. Muutosten kehittymistä on erittäin usein tarpeen seurata toistuvilla ultraäänitutkimuksilla. Sappinestenäytteen tutkiminen olisi tärkeä tutkimus, mutta näytteen ottaminen turvallisesti ei usein ole helppoa/mahdollista.

Konservatiivinen hoito eli lääkitys (ursodeoksikoolihappo, kipulääkitys, pahoinvointilääkitys, bakteeritulehduksissa antibioottilääkitys) ja ruokavaliohoito (niukkarasvainen hyvin sulava ravinto) helpottavat oireita osalla potilaista. Hoidon teho on tarpeen varmistaa ultraäänikontrollissa, yleensä 1-2 kk kuluttua, ja jatkossakin sappirakon sairautta on syytä seurata ultraäänikontrollein, potilaasta riippuen yleensä n. 6 kk välein.
Tilanteissa joissa oireet ovat hankalia, muutokset hoidosta huolimatta pahenevia, ja/tai sappirakon puhkeamisen riski huolettaa, sappirakon poistoleikkausta suositellaan. Sappirakon poisto edellyttää kokenutta kirurgia. Hyytymisarvot tarkistetaan ja samalla otetaan myös maksabiopsiat. Leikkauksen ennuste on pääsääntöisesti hyvä, jos sappirakko ei ole kroonisen tulehduksen/seinämävaurioiden takia aiheuttanut vatsakalvontulehdusta tai kiinnikkeitä ympäröiviin kudoksiin. Jos sairaus on edennyt vaikea-asteiseksi, komplikaatioriski on selvästi korkeampi kuin varhaisemmassa vaiheessa, jossa sappirakossa ei ole vielä vakavia vaurioita. Osalla potilaista leikkauksen jälkeen kivunhallinta ja voinnin tarkkailu vaatii useita eläinlääkärikäyntejä. Maksa-arvot voivat nousta/jäädä koholle leikkauksen jälkeen, niiden kontrollointi suunnitellaan yksilöllisesti. Laaja-alainen sappiteiden sairaus tai oheissairaudet (maha-suolikanavan sairaus, haimatulehdus, krooninen maksatulehdus) eivät leikkauksella parane, mutta sappirakon puhkeamisriski poistuu ja sairauden hallinta yleensä helpottuu. Sappirakon puhkeaminen on erittäin vakava ja nopeasti henkeä uhkaava tilanne, jossa aggressiivisella hoidolla ja nopealla kirurgialla voidaan joskus vielä pelastaa potilas.

Stetoskoopilla kuultava sivuääni sydämessä voi joskus johtua vakavasta yleissairaudesta, esimerkiksi anemiasta, korkeasta kuumeesta tai korkeasta verenpaineesta. Useimmiten se kuitenkin johtuu sydänsairaudesta. Myös harmittomia ns. fysiologisia virtausääniä esiintyy. Syytä ei voida tunnistaa kuuntelemalla.

Sydämen ultraäänitutkimuksella sydämen rakenteet ja toiminta voidaan tutkia luotettavasti ja tehdä arvio tilan vakavuudesta ja ennusteesta.

Nuorella eläimellä kuultavan voimakkaan sivuäänen (4/6-6/6) syynä on tavallisesti jokin sydämen kehityshäiriö eli synnynnäinen rakennevika. Myös viattomia virtausääniä (ns. pentusivuääni, puppy murmur) esiintyy, mutta nämä ovat yleensä voimakkuudeltaan lieviä tai korkeintaan kohtalaisia (1/6-3/6) ja häviävät viimeistään 4-6 kk ikään mennessä. Myös vakavissa vioissa sivuääni voi olla lievä, tai jopa puuttua kokonaan, eli kuuntelun perusteella ei voida lausua sivuääntä vaarattomaksi.

Synnynnäisten sydänvikojen vakavuus vaihtelee täysin harmittomasta erittäin vakaviin, jo pentuiällä menehtymiseen johtaviin tiloihin. Erittäin suuri osa myös vakavista rakennevioista on aluksi täysin oireettomia. Pennun ja nuoren eläimen voimakas sivuääni on syytä selvittää mahdollisimman pian. Pääsääntöisesti vakavien ongelmien diagnosointi on mahdollista jo ennen luovutusikää. Lievää sivuääntä oireettomalla hyvin kasvavalla pennulla voidaan seurata ensin kuuntelemalla ja tehdä ultraäänitutkimus vasta jos sivuääni ei häviä 4-6 kk ikään mennessä.

Aikuiselle eläimelle ilmaantuva sydämen sivuääni liittyy useimmiten hankittuun, vähitellen etenevään sydänsairauteen. Pienikokoisilla koiraroduilla esiintyvä läppävika on tavallisin koirien sydänsairaus ja ilmaantuu yleensä keski-iässä tai vanhuudessa. Läppävika on hitaasti etenevä sairaus, jossa sivuääni voimistuu asteittain ja hyvin lievät sivuäänt (1-2/6) näillä potilailla tarkoittavat lähes aina varhaista oireetonta sairautta. Monilla suurikokoisilla koiraroduilla sekä kissoilla tavallisempia ovat sydänlihaksen sairaudet, joiden eteneminen on rajumpaa. Sydänlihassairauksissa sivuäänien ilmaantuminen on epäjohdonmukaista, vakavankin sairauden sivuääni voi olla hyvin lievä, eikä sivuääntä ole aina kuultavissa. Siksi näissä tilanteissa ultraäänitutkimusta suositellaan jo lievimpienkin sivuäänien selvittämiseksi.

Sydänsairaudet kehittyvät piilevästi ja näkyvät oireet kuten rasituksen siedon huononeminen ja hengitysvaikeudet ilmaantuvat vasta sairauden myöhäisvaiheessa, kun verenkiertoelimistön kompensaatiokyky lopulta ylittyy. Vaikka sydänsairaudet ovat pääsääntöisesti parantumattomia kroonisia sairauksia, niiden hoitoennuste on huomattavasti parempi jos sairaus todetaan ennen vakavien oireiden ilmaantumista.

Ultraäänitutkimus on vaaraton ja kivuton tutkimus, jossa sydämen rakenne, toiminta ja verivirtaukset sydämen sisällä pystytään selvittämään. Tutkimus ei edellytä erityistä valmistautumista ja se tehdään pääsääntöisesti aina ilman rauhoitusta. Sydän sijaitsee rintaontelossa kylkiluiden takana, keuhkolohkojen välissä, jonne ultraäänellä päästään kurkistamaan vain kapeasta "ikkunasta" kainalon alueelta. Paras näkyväisyys saadaan, kun potilas asetetaan kylkimakuulle reikäpöydälle ja ultraäänianturi suunnataan sydäntä kohti potilaan alapuolelta. Välttävästi sydäntä voidaan tutkia muissakin asennoissa. Tutkimukseen varataan aikaa 60-90 minuuttia.

Kun lemmikillenne on varattu aika sydämen ultraäänitutkimukseen. Pitäkää potilas ruokapaastolla 8 tuntia ennen ajanvarauksen alkua, vettä saa olla tarjolla normaalisti. Pennuille (alle 6kk) pidetään 4h ruokapaasto, vettä saa olla tarjolla normaalisti.

Mikäli lemmikkiänne on hoidettu aikaisemmin sydän- tai keuhkosairauden vuoksi, ottakaa aiempi hoitohistoria mukaan käynnille tai voitte lähettää sen meille etukäteen osoitteeseen info@oulunkamu.fi

Ulkomaille matkustava lemmikki on madotettava ekinokokkoosia aiheuttavia heisimatoja vastaan.

28 VUOROKAUDEN SÄÄNTÖ
Säännöllisesti koirien kanssa matkustavien kannattaa soveltaa niin sanottua 28 vuorokauden sääntöä. Tällöin koira lääkitään Suomessa eläinlääkärissä kaksi kertaa ennen matkan aloittamista minimissään 1 vuorokauden (24 tuntia) ja maksimissaan 28 vuorokauden välein toisistaan.

Kun koira on saanut molemmat lääkkeet saa se toisesta lääkkeestä lähtien matkustaa vapaasti kaikissa EU-maissa, Norjassa, Sveitsissä ja Islannissa yhteensä 28 vuorokauden ajan.

Jos matkustelua kestää kauemmin, voidaan lääkitystä ylläpitää niin kauan kuin on tarpeen lääkitsemällä koira aina maksimissaan 28 vuorokauden välein missä tahansa EU-maassa, Norjassa, Sveitsissä tai Islannissa.

Kun matkustelu on jossakin vaiheessa päättynyt ja on palattu pidemmäksi aikaa Suomeen, lääkitsee eläinlääkäri Suomessa koiran vielä kerran, jotta 28 vuorokauden lääkityssykli saadaan päätettyä.

Eli kaksi lääkettä ennen matkustelun alkamista Suomessa, ylläpitävät lääkkeet missä tahansa EU-maassa, Norjassa, Sveitsissä tai Islannissa ja yksi lääke Suomessa kun matkustelu on päättynyt. Kaikissa lääkkeissä antoväli on aina 1–28 vuorokautta ja eläinlääkäri merkitsee ne kaikki koiran passiin. Lääkityksen aloittava eläinlääkäri kirjoittaa myös passiin, että käytetään 28 vuorokauden sääntöä.

LISÄTIETOA EKINOKOKISTA JA EKINOKOKKILÄÄKITYKSESTÄ
löytyy Ruokaviraston sivuilta.

Polvilumpio eli patella on jänneluu, joka sijaitsee nelipäisen reisilihaksen jänteen sisällä. Nelipäinen reisilihas toimii polvinivelen ojentajana. Lumpion takapinta ja reisiluun alaosan telaura niveltyvät toisiaan vasten nivelpinnoilla, joiden muoto on yhteensopiva. Lumpio kääntää polven ojentajalihasten voiman suuntaa ja toimii vipuvartena kun em. lihakset ojentavat polven. Lihaskalvo ja lumpion sivusiteet pitävät lumpion paikoillaan sivusuunnassa.

Lumpion sijoiltaanmeno on yleinen perinnöllinen ongelma pienikokoisilla koiraroduilla.

Reisi- ja sääriluiden asentovirheet ovat lumpion sijoiltaanmenon tärkein syy. Jos takaraajat ovat länkisääriset ns.cowboyjalat, nelipäinen reisilihas aiheuttaa polven ojentamisen lisäksi voiman, joka vetää lumpiota pois paikoiltaan sisäsivulle päin. Vastaavasti pihtipolvinen takaraajojen asento altistaa lumpion sijoiltaanmenolle ulkosivulle päin. Lumpion sivusiteet voivat pitää lumpiota paikoillaan epänormaalista, lumpiota sivulle vetävästä voimasta huolimatta, mutta aikaa myöten lumpion sivusiteet venyvät ja lumpio alkaa mennä sijoiltaan, pois lumpiourasta.

OIREET JA DIAGNOOSI
Tavallisin tilanne on se, että lumpio menee ajoittain pois paikoiltaan. Tällöin koira jättää ajoittain takajalan askeleen väliin tai kulkee ajoittain toinen takajalka ilmassa. Oireet pahenevat yleensä silloin, kun lumpion sijoiltaanmenon vuoksi lumpion rusto alkaa kulua puhki. Lumpion sijoiltaanmeno sisäsivulle päin altistaa myös eturistisiteen katkeamiselle. Polven eturistisiteen pettäessä ontuma pahenee huomattavasti.

Lumpion sijoiltaanmeno todetaan tunnustelemalla polven rakenteet. Röntgenkuvaus on usein tarpeen hoidon suunnittelussa. Lumpion sijoiltaanmeno voidaan tunnustelemalla luokitella neljään eri vaikeusasteeseen.

Aste 1:
Polvinivel on lähes normaali. Polvilumpiota voidaan liikutella helpommin kuin normaalisti ja patella saadaan luksoitumaan mikäli polvea samalla ojennetaan. Patella saattaa luksoitua ajoittain, mutta se palautuu itsestään paikoilleen. Polvilumpion suoran siteen kiinnityskohta saattaa olla lievästi kiertynyt.

Aste 2:
Polvilumpio on tavallisesti paikoillaan raajan ollessa ojennettuna. Lumpio luksoituu polvea koukistaessa tai rotatoitaessa (kierrettäessä) ja pysyy poissa telaurasta, kunnes se asetetaan takaisin paikoilleen. Sääriluun (tibia) yläosa on kiertynyt jopa 30 astetta sisäänpäin (pienet koirat).

Aste 3:
Polvilumpio on yleensä luksoituneena. Lumpio saadaan tilapäisesti asetettua paikoilleen. Sääriluu on kiertynyt jopa 30-60 astetta.

Aste 4:
Polvilumpio on pysyvästi sijoiltaan, eikä se pysy telaurassa ilman leikkausta. Sääriluun yläosa kiertynyt jopa 90 astetta.

HOITO
Kaikille oireileville, etenkin nuorille eläimille, suositellaan kirurgista korjausta. Yleensä se on tarpeen asteen 2-4 patellaluksaatiossa. Leikkauksessa neutraloidaan lumpiota sivulle vetävä voima siirtämällä sääriluun harjannetta vastakkaiseen suuntaan, syvennetään tarvittaessa lumpioura sekä kiristetään venynyt nivelkapseli. Vakavimmassa muodossa (aste 4) voidaan joutua katkaisemaan reisi-ja/tai sääriluu ja muuttamaan niiden asentoa.

ENNUSTE
Ennuste jalan normaalille käytölle on yleensä erinomainen, joskin nivelrikkomuutoksia on usein havaittavissa jo ennen leikkausta ja ne saattaavat lisääntyä hieman leikkauksen jälkeen.

Nivelrikko on yleisnimitys nivelen rappeutumissairaudelle. Se on tavallinen koiran nivelsairaus. Nivelrikkoa esiintyy yleisimmin vanhoilla koirilla, mutta myös nuorilla koirilla, jos nivel ärtyy jonkin vamman tai sairauden takia. Nivelrikon voi aiheuttaa moni nivelsairaus, jos sairaus kestää pitkään.

OIREET
Nivelrikkoisella koiralla esiintyy usein joitakin seuraavista oireista:

- Ontuminen. Ontuminen voi olla ajoittaista tai jatkuvaa. Usein ontuminen on voimakkainta kovemman rasituksen jälkeisen levon jälkeen.

- Nivelten jäykkyys. Etenkin levon jälkeen nivelrikkoinen koira vaatii vertymisajan, ennen kuin liikkuminen taas sujuu.

- Liikkumishaluttomuus nivelkivun takia.

- Ärtyisyys. Kipu voi aiheuttaa vihaisuutta toisia koiria tai ihmisiä kohtaan. Koira pelkää tönimisen ja taivuttelun aiheuttamaa kipua ja alkaa suojella itseään.

- Nivelen liikelaajuuden väheneminen.

- Nivelen paksuuntuminen.

- Nivelestä voi kuulua taivuteltaessa rutinaääniä tai paukahduksia.

NIVELMUUTOKSET
Seuraavassa on lueteltu niitä muutoksia, mitä nivelessä tapahtuu nivelrikossa:

- Nivelrustoon, nivelen "liukupintaan" tulee vaurioita ja nivelrusto saattaa kulua pois.

- Ruston hajoamistuotteet aiheuttavat ärsytystilan niveleen eli steriilin niveltulehduksen.

- Tulehdustilassa niveleen kertyy nestettä, tulehduksen välittäjäaineita, hajottavia entsyymejä ja puolustussoluja.

- Nivelnesteen koostumus muuttuu ja sen voiteluominaisuudet heikkenevät.

- Nivelkapseliin kertyy sidekudosta jolloin se paksuuntuu ja muuttuu joustamattomaksi, nivel jäykistyy.

- Nivelen reunoihin muodostuu rustovalleja ja luupiikkejä. Nämä aiheuttavat nivelen liikkeen vähenemisen ja rutinaa liikkeessä.

- Eläinlääkärissä nivelestä otetaan röntgenkuva ja havaitaan nivelrikolle tyypillisiä muutoksia: luupiikkejä nivelen reunoissa, rustonalainen luu tiivistyy, nivelrako saattaa kaventua ruston ohentuessa ym.

SYYT
Monet nivelsairaudet voivat olla syynä nivelrikon kehittymiseen. Tässä on lueteltu tavallisimpia syitä, jotka voivat aiheuttaa pitkäaikaisen nivelärsytyksen ja sitä kautta nivelrikon syntymisen:

- Nivelen löysyys, esimerkiksi lonkkanivelen kehityshäiriön (lonkkadysplasia) seurauksena lonkkanivel voi olla niin löysä, että siihen kehittyy iskuvaurioita ja nivelrikko.

- Nivelen sisälle ulottuvat luunmurtumat.

- Nivelen siteiden repeämät. Esimerkiksi polven ristisiteen repeäminen on tavallinen nivelrikon alkusyy.

- Muut nivelen rakenteiden vauriot. Esimerkiksi polvessa olevat ""iskunvaimentimet"", nivelkierukat, voivat revetä ja näin aloittaa nivelrikon kehittymisen.

- Nivelruston vauriot. Niitä voi syntyä onnettomuuksissa. Myös kasvuaikana esiintyvä osteokondroosi-sairaus aiheuttaa vaurioalttiita paksuja rustoalueita.

- Kasvuaikaiset luutumishäiriöt voivat aiheuttaa nivelen yhteydessä olevien kyhmyjen luutumishäiriöitä. Esimerkiksi kyynärnivelen anconeus- tai coronoideus-kyhmyn luutumattomuus voi aiheuttaa nivelärsytyksen ja nivelrikon.

- Nivelen bakteeritulehdukset.

NIVELRIKON HOITO
- Nivelrikko on loppuelämän pysyvä sairaus. Oireiden voimakkuus vaihtelee eri yksilöillä ja samallakin koiralla eri aikoina. Oireita ei toisinaan ole lainkaan, toisinaan taas sairaus on rampauttava. Esimerkiksi tulehduksen voimakkuus ja kasvavien luupiikkien senhetkinen sijainti vaikuttavat oireisiin.

- Nivelrikkomuutoksia nivelestä ei voi parantaa, mutta näkyvät oireet saadaan useimmiten lievitettyä. Nivelrikon hoidon tarkoituksena on siis minimoida kipuoireet, jolloin koiralla on hyvä olla. Myöskin sairauden etenemistä voidaan hidastaa.

- Sairaus useimmiten pahenee vähitellen ja joillakin koirilla se etenee niin pahaksi, että kivun takia päädytään eutanasiaan.

- VÄLTETÄÄN YLIPAINOA: Jos koira on lihava, laihdutetaan. Tämä on tärkeää, koska paino rasittaa niveliä ja lisäksi korkeat rasva-ainepitoisuudet edistävät nivelrikon syntyä. Voimakkaasti lisättyä liikuntaa ei voi käyttää laihdutukseen. Siksi ainoaksi vaihtoehdoksi jää syödyn energiamäärän vähentäminen. Koiralle voi ostaa teollisia erikoismuonia (esim. Hill´s J/D, Hill´s Metabolic/Metabolic+Mobility), joissa on vähennetty rasvaa ja lisätty kuitua, sekä nivelille tärkeitä suoja-aineita.

- LIIKUNTA KOHTUULLISTA JA TASAISTA: Huippu-urheilijan kymmenien kilometrien lenkit eivät sovi nivelrikkoiselle. Toisaalta täyslepo jäykistää nivelen. Sopivasta liikunnasta antaa ohjetta se, mitenkä koira sietää rasitusta. Liikunnan määrän pitäisi olla päivästä toiseen samanlainen. Oireita pahentaa, jos toisena päivänä on pitkä rasitus ja toisena taas vähäinen liikunta. Parasta liikuntaa on uinti, sitten kävely ja ravi tasaisilla, joustavilla alustoilla. Tiet, polut, nurmikentät, yllätyksettömät avoimet metsämaastot ovat hyviä liikuntapaikkoja. Kipeä jalka pystyy tällöin ennustamaan liikkeen alusta loppuun ja tällöin jalka ottaa vastaan askeleen kaikilla nivelillä joustaen. Ryskäävä, raju liikunta pahentaa oireita.

Nivelrikkoon löytyy useampia hoitovaihtoehtoja. Hoidosta kannattaa keskustella hoitaneen eläinlääkärin kanssa oikean hoitomuodon löytämiseksi.

Polvinivelen keskellä sijaitsevat ristisiteet estävät sääriluun liikkumista eteen-taakse -suunnassa suhteessa reisiluuhun. Ristisiteitä on kaksi, etummainen ja takimmainen. Kun puhutaan ristisidevammasta yleensä tarkoitetaan etummaisen ristisiteen vauriota. Takimmaisen ristisiteen katkeaminen on hyvin harvinaista ja se tapahtuu voimakkaan ulkoisen voiman (trauma) seurauksena.

Polven etummaisen ristisiteen repeämä on tavallisin koiran tuki- ja liikuntaelimistön sairaus. Ristisiteen repeämää esiintyy monilla roduilla, mutta tavallista se on mm. bichonfriseillä, chow-chow:lla, noutajilla ja mastiffeilla. Tämän perinnöllisyyttä on paljon tutkittu ja sen katsotaan olevan periytyvä rakenteellinen heikkous.



Koiralla eturistisiteen repeämä on harvoin trauman aiheuttama äkillinen tila. Koiralla polven ristiside tavallisimmin pettää osittain ja vähitellen viikkojen - kuukausien aikana ja lopulta katkeaa aivan normaalin liikunnan seurauksena.



OIREET
Ristisiteen pettämisen oire on ontuma. Kun ristiside on osittain poikki, ontuma on vaihtelevaa ja se voi tilapäisesti loppua kun raajaa rasitetaan vähemmän. Kun ristiside on kokonaan poikki, ontuma on yleensä jatkuvaa. Koiralla, jolla toisen polven ristiside on pettänyt on melko suuri todennäköisyys (n. 30%) saada sama vaiva toiseenkin polveen.



Kun eturistiside on poikki, sääriluu pääsee koiran askeltaessa liikkumaan eteen-taakse -suunnassa suhteessa reisiluuhun. Tämä aiheuttaa kipua, ontumista sekä nivelrikkomuutosten kehittymistä ja usein myös vaurioittaa sisemmän nivelkierukan takahaaraa. Eläinlääkäri voi todeta eturistisiteen katkeamisen polvea tunnustelemalla, jos ristiside on kokonaan poikki ja jos katkeamisesta ei ole kulunut kovin pitkä aika.



Nykyään eturistisiteen vauriot pyritään kuitenkin hoitamaan ennen kuin eturistiside katkeaa kokonaan. Tällöin diagnoosi perustuu tyypilliseen sairauskertomukseen ja havaittuun ontumaan. Koira on myös haluton koukistamaan kipeää polveaan ja sen vuoksi istuessaan pitää kipeää jalkaa hieman sivulla. Joskus polvi paksuuntuu erityisesti sisäpinnalta. Röntgentutkimus antaa myös viitteitä ristisidevammasta: nivelnesteen määrä lisääntyy ja havaitaan nivelrikkomuutoksia, luupiikkejä nivelen reuna-alueilla.



 
ETURISTISITEEN REPEÄMÄN HOITO
KIRURGINEN HOITO
Ensisijainen suositus nivelrikon muodostumisen- ja sen etenemisen välttämiseksi on kirurginen korjausleikkaus. Myös nivelen toiminta pyritään saamaan lähes normaaliksi kirurgisen korjausleikkauksen avulla.

TPLO-menetelmä
(Tibia Plateau Levelling Osteotomy)
Sääriluun yläosan askelkulman kääntäminen vaakasuoraan asentoon, joka estää tämän jälkeen reisiluun liikkumisen taakse.

Sääriluun yläosaan tehdään kaareva sahauslinja ja se kiinnitetään uuteen asentoon teräslevyllä ja -ruuveilla. Tämä tekniikka on eniten käytetty ristisidevammojen hoidossa maailmanlaajuisesti. Nykyisen tutkimustiedon perusteella TPLO antaa parhaan hoitotuloksen.

Leikkausalueen infektio sekä sisäsivun kierukan vammat ovat tavallisimpia TPLO-leikkauksen komplikaatioita.

TPLO-leikkauksen jälkeen koirat alkavat käyttää jalkaansa varsin pian ja toipuminen on tyypillisesti nopeaa. Ensimmäisten kahdeksan viikon aikana liikuntaa lisätään vähitellen kytkettynä. Kahdeksan viikkoa leikkauksesta tehdään röntgentutkimus, jossa luutumisen aste arvioidaan. Luutumisen ollessa riittävällä tasolla, saa koira liikkua vapaana. Tämä tapahtuu 8-12 viikkoa leikkauksen jälkeen.

TPLO- tekniikalle suositus on etenkin urheileville koirille sekä isokokoisille koirille. Tekniikka on myös silloin suositeltava, kun sääriluun askelkulma on yli 25 astetta, kuten Bichon friséllä sekä monilla pienillä terriereillä.


TTA-menetelmä
(Tibial Tuberosity Advancement

)
Sääriluun kyhmyn, polvilumpiojänteen kiinnityskohdan siirtäminen eteenpäin.

Tämä tekniikka on aikaisemmin eniten käytössä ollut leikkaustekniikka. Sääriluun kyhmy ja sääriluun etu-yläreuna sahataan irti ja siirretään eteenpäin sekä hieman ylöspäin ja kiinnitetään uuteen asentoonsa erikoislevyllä ja sahauslinjaan asennettavalla korilla.



Koirapotilas käyttää leikattua jalkaansa jo varsin pian leikkauksen jälkeen. Noin kahdeksan viikon ajan potilas saa liikkua taluttimessa ja mm. liukastelua ja riehumista vältetään. Noin kahdeksan viikon kuluttua leikkauksesta todetaan sääriluun sahauksen luutuminen röntgentutkimuksessa ja sen jälkeen voidaan aloittaa aktiivinen harjoittelu.

Sääriluun yläpään kyhmyn kiinnityksen pettäminen sekä leikkausalueen infektio ovat yleisimpiä tämän tekniikan komplikaatioita.

Molempien tekniikoiden harvinaisempia komplikaatioita ovat patellaluksaatio ja implanttien pettäminen.

TPLO vai TTA, kumpi tekniikka valita?
Nykyisen tutkimustiedon valossa TPLO antaa parhaan hoitotuloksen. Tutkitusti TPLO-menetelmällä tehdyn koiran painonvaraus palautui normaaliksi kaikissa askellajeissa, kun taas TTA-menetelmällä painonvaraus jäi puutteelliseksi erityisesti ravi-askellajissa. Myös nivelrikon muodostuminen TTA-operaation jälkeen on yleisempään suhteessa TPLO-menetelmällä tehtyyn operoituun jalkaan.

LATERAALINEN, NIVELKAPSELIN ULKOINEN TEKNIIKKA
Ihan pienille kotikoirille ja kissoille voidaan tehdä polven ristisiteen repeämän korjausleikkaus myös nivelkapselin ulkoisella tekniikalla kohtalaisen hyvin tuloksin.

Tässä tekniikassa käytetään nivelkapselin ulkoista, synteettistä lankaa. Lanka stabiloi nivelen ja estää reisiluun taakseliikkeen suhteessa sääriluuhun. Tämä tekniikka on välttävä pienikokoisille, ei urheileville koirille. Nivelrikon synty on hyvin mahdollista.

Toipuminen on varsin nopeaa, 1-2kk. Yleisimmät komplikaatiot ovat leikkausalueen infektiot sekä synteettisen langan löystyminen. Tätä suositellaan vain pienille koirille ja kissoille, alle 10kg painoisille.

EI-KIRURGINEN HOITO
Hyvin pienillä koirilla, muutaman kilon painoisilla on mahdollista kokeilla ei-leikkauksellista hoitomuotoa. Tässä nivelkapseli paksuuntuu aavistuksen ja tekee ns. luonnollisen tuen nivelelle. Nivelrikon synty on kuitenkin tässä tapauksessa lähes väistämätön, jonka vuoksi tätä hoitomuotoa ei nykytiedon valossa suositella myöskään pienille potilaille.



ENNUSTE


Ennuste riippuu paljon koiran iästä, koosta sekä jo olevasta nivelrikon asteesta. Useille leikatuillekin koirille voi muodostua nivelrikkoa operaation jälkeen. Leikkaamattomille koirille se on hyvin todennäköistä. Nivelrikon syntymekanismiin vaikuttaa jonkin verran myös käytetty leikkaustekniikka.
 
LÄHTEET
Vet Surg. 2020 Jan;49(1):146-154. doi: 10.1111/vsu.13277. Epub 2019 Jul 9.Extended long-term radiographic and functional comparison of tibial plateau leveling osteotomy vs tibial tuberosity advancement for cranial cruciate ligament rupture in the dog. Elisabeth V Moore 1, Robert Weeren , Matthew Paek.
 
Vet Med (Auckl) 2019 Dec 27;10:249-255.doi: 10.2147/VMRR.S204321. Tibial Plateau Leveling Osteotomy for Cranial Cruciate Ligament Rupture inCanines: Patient Selection and Reported Outcomes Andy Nanda and Eric C Hans.
 
Vet Clin North Am Small Anim Pract. 1993 Jul;23(4):777-95.Tibial plateau leveling osteotomy for repair of cranial cruciate ligament rupture in the canine
B Slocum , T D Slocum.
 
Affiliations expand.PMID: 8337790,DOI: 10.1016/s0195-5616(93)50082-7. Applications of evidence-based medicine: cranial cruciate ligament injury repair in the dog. Carlos L Aragon 1, Steven C Budsberg
Affiliations expand

PMID: 15860098. DOI: 10.1111/j.1532-950X.2005.00016.x. Tibial Tuberosity Advancement for Stabilization of the Canine Cranial Cruciate Ligament-Deficient Stifle Joint: Surgical Technique, Early Results, and Complications in 101 Dogs. SARAH LAFAVER DVM,NATHAN A. MILLER DVM, Diplomate ACVS,W. PRESTON STUBBS DVM, Diplomate ACVS. 

Murtumat sattuvat lähes aina jonkun tapaturman seurauksena. Tärkeintä murtuman hoidossa on päästä pian ensiapuun ja saada tilannearvio murtumapotilaan yleisvoinnista, hyvä kivunlievitys sekä ulkoinen tuki stabiloimaan murtuma. Ensihoitava eläinlääkäri arvioi leikkaustarpeen ja tarvittaessa konsultoi leikkaavaa eläinlääkäriä. Murtuman korjaukselle ei ole "tulipalokiire", mutta leikkauksen ennuste huononee ja luutuminen hidastuu, mikäli hoitoon pääsyä jäädään odottamaan turhan pitkästi. Hyvänä nyrkkisääntönä etenkin nuorilla koirilla voisi pitää, että leikkaushoito olisi hyvä tehdä viimeistään viiden vuorokauden kuluessa tapahtuneesta. Kiireellisiä murtumaleikkauksia varten Kamusta löytyy viikoittain hätäleikkausaikoja - näistä kannattaa aina soittaa Kamuun.

MURTUMAN KORJAUS
Murtumat hoidetaan pääsääntöisesti teräslevyillä ja -ruuveilla. Lisäksi käytetään erilaisia ydinnauloja ja teräslankoja riippuen murtuman tyypistä ja -kohdasta. Aina murtuman jatkohoito ei vaadi lastahoitoa. Lastahoidon tarpeen arviointi tehdään tapauskohtaisesti. Mikäli lastahoitoon päädytään, vaatii se lastan vaihtoa viikoittain 2-6 viikon ajan.

MURTUMAN KONTROLLIT
Murtuman korjausleikkauksen jälkeiset röntgenkontrollit tehdään 1-3 kertaa 2-8 viikon aikana, riippuen paljon murtuman laadusta. Murtuman paranemiseen vaikuttavat leikkauksen lisäksi myös moni muukin tekijä, murtuman sijainti sekä murtuman tyyppi, kuinka vanhasta murtumasta on kyse, potilaan ikä, koko sekä myös se, kuinka hyvin voidaan rajoittaa potilaan liikkumista kotioloissa.

MURTUMAN JÄLKIHOITO
Murtuman korjauksessa käytettyjen levyn ja ruuvien poisto ei ole aina pakollista, mutta ne voidaan joutua poistamaan jos ne alkavat vaivaamaan myöhemmin. Levystä voi olla pitkäikäisellä koiralla haittaa. Metallien takia jalassa saattaa esiintyä kylmänarkuutta murtuman parannuttuakin.

Metallien poisto tehdään aikaisintaan noin 5 kk kuluttua murtuman korjausleikkauksesta ja poisto suunnitellaan aina tapauskohtaisesti. Ennen levyn poistoa, koiran on liikuttava paljon ja rajusti, jotta luu olisi mahdollisimman vahva levyn poistohetkellä. Levyn poiston jälkeen vietetään taas noin kuukauden kestävä vähäisemmän liikunnan jakso, jotta luu opettelee tulemaan toimeen ilman levyn tukivaikutusta.

Murtumaleikkauksen jälkeinen kuntoutus eläinfysioterapeutilla kannattaa suunnitella yhdessä eläinlääkärin kanssa.

Terminä osteokondroosi viittaa nivelruston epänormaalin kehitykseen nivelen sisällä. OCD/OD on inflammatorinen tila, joka ilmenee rustopalan irrotessa alla olevasta luusta. Tyypillisimmin tätä nähdään olkanivelissä, mutta myös kyynärissä, lonkissa ja polvissa.

Tyypillisesti tilaa nähdään nopeasti kasvavissa suuremmissa koiraroduissa. On myös rotuja, jossa tämä on yliedustettu vaiva, kuten bordercolliet. Oireet alkavat 5-9 kk iässä vaihtelevalla ontumisella. Ontuman voimakkuus on yksilöllistä.

OCD:n syntymekanismia ei tunneta.

Diagnoosin varmistaminen vaatii ortopedisen tutkimuksen sekä röntgenkuvauksen sekä tarvittaessa tietokonetomografisen tutkimuksen. Usein nivel on palpatorisesti kipeä sekä lisäksi voi esiintyä lämpöä ja turvotusta.

HOITO
Mikäli irtopala on pieni on mahdollista, että irtopala vielä kiinnittyy konservatiivisella hoidolla. Mikäli ontuma ei helpota hoitomuotona on artroskopia (nivelen tähystys) ja irtopalan poisto nivelestä. Tämä auttaa tulehdukseen ja kipuun, jonka irtopala aiheuttaa nivelessä.

Ennuste riippuu paljon siitä, missä nivelessä irtopala esiintyy ja minkä kokoinen irtopala on. Olkanivelessä leikkauksen ennuste on pääosin hyvä. Kyynärnivelessä nivelrikon esiintyminen myöhemmin on varsin yleinen. Muissa ennuste riippuu täysin siitä, kuinka nopeasti leikkaus saadaan tehtyä ennen sekundaaristen rappeuttavien nivelvaivojen syntyä.

Lemmikin painonhallinta on tärkeässä roolissa, jotta nivelelle tulevaa rasitusta saadaan vähennettyä.

Pentukuumetta ❤ Kamun omasta laboratoriosta valmistuu koirien progesteronimääritykset nopeasti käynnin aikana.

Progesteronimäärityksissä tulee huomioida se, että eri laboratorioiden tulokset eivät ole vertailukelpoisia kertointakaan muuttamalla, koska käytetyt tutkimusmenetelmät ovat erilaisia. Tulosten yhtenäisyyden kannalta on tärkeää, että progesteronipitoisuuden mittaamista varten otetaan aina samanlainen näyte ja se tutkitaan seurannan ajan samalla menetelmällä. Eli jos seuranta on aloitettu jo Movetin yksiköillä, se kannattaa seurata loppuun saakka Movetin arvojen kautta eikä siirtyä esim. Kamun laboratorion progesteroniin.

Pakastesperma-siemennyksiä varten suosittelemme käyttämään edelleen Movetin progesteronimittauksia.

Sperma kerätään uroskoiralta mieluiten kiimaisen nartun läsnäollessa. Sperman otto kannattaa suunnitella niin, että se olisi 1-2 päivää ennen nartun tärppejä (riippuen kuljetuksen kestosta). Käytännössä siis, että sperma olisi mahdollisimman tuoretta.

Keräyksen jälkeen siemennesteen laatu ja määrä tutkitaan Kamun laboratoriossa ja sperma laimennetaan elatusaineen kanssa.

Siemennysannos pakataan lähetyspakkaukseen. Lähetys säilyy 2 vuorokautta, jonka jälkeen se pitää saada jääkaappilämpötilaan. Omistajan tulee selvittää kuljetuksen kesto niin, että se saadaan kahden päivän jälkeen jääkaappiin tai sopivaan lämpötilaan. Jääkaappilämpötilassa siemennysannos voi säilyä jopa 10 vuorokautta. Käytännössä 10 vuorokautta vanhassa näytteessä pitäisi olla noin 70% eläviä siittiöitä. Laatu voi kuitenkin heikentyä nopeamminkin.

Tuoresperman keräys, tutkiminen ja pakkaus vie aikaa vastaanotolla noin yhden tunnin. Käytännössä tapahtuu niin, että keräämme ja pakkaamme sperman valmiisen lähetyspakettiin ja omistajan vastuulle jää paketin lähettäminen ja siihen liittyvät asiakirjat ja selvitykset.

Paketin kuljettamisesta eteenpäin (esim. DHL, TNT, Matkahuolto, lentorahti) huolehtii koiran omistaja. Osa firmoista vaatii Y-tunnuksen, jotta kuljetus onnistuu.

Paketin koko:
korkeus: 18,5 cm
syvyys: 30 cm
leveys 30 cm

Paketin paino noin 1.5 kg

Uusivuosi raketteineen on äänille herkän lemmikin ja sen omistajan painajainen. Lemmikin pelko näkyy mm. vapinana, läähätyksenä, kuolaamisena, jähmettymisenä ja turvautumisena ihmiseen. Osa yrittää paeta äänen lähdettä, jotkut voivat myös laskea alleen.

Jotta vuodenvaihteen rakettipauke stressaisi koiraa mahdollisimman vähän tärkeintä on rauhoittaa ympäristö ja itsesi. Järjestä lemmikille rauhallinen, suojainen paikka, johon se voi halutessaan mennä turvaan. Ilotulitteiden ääntä voi peittää musiikin, television tai radion avulla ja ilotulitteiden näkymisen lemmikille voi estää. Koiralle voi antaa mieluisia leluja tai jotain pureskeltavaa tekemiseksi.

Tärkeää on myös, että kaikki ihmiset käyttäytyvät normaalisti, suhtautuvat lemmikkiin reippaasti eivätkä tee pelosta numeroa, jottei omistajan huolestuneisuus lisää lemmikin ahdistuneisuutta. Pelkäävää lemmikkiä ei tule jättää yksin kestämään aattoillan pauketta.

Koiran ulkoiluttaminen kannattaa ajoittaa ennen ilotulituksen alkamista kello 18, jolloin ulos ei tarvitse mennä pahimman paukkeen aikana. Ulkoiluttaessa huolehdi ettei koira pääse karkaamaan hihnasta mikäli raketti pamahtaa lähistöllä.

Lisäapuna lemmikin pelon hallintaan voidaan käyttää feromonivalmisteita, käyttäytymistä rauhoittavia reseptittömiä rehuvalmisteita tai lääkehoitoa. Mikäli koet, että lemmikkisi tarvitsee lääkitystä selvitäkseen uudesta vuodesta, olethan hyvissä ajoin yhteydessä eläinlääkäriisi. Näin meillä on tarpeeksi aikaa suunnitella ja toteuttaa mahdollinen lääkehoito.

Pakkanen ja tuuli puree myös lemmikkeihin. Vanhat, nuoret, laihat, pienet ja ohutturkkiset koirat ovat alttiimpia palelemiselle pakkasella. Koiran omistaja on paras tulkitsemaan omaa koiraansa, sillä samassa rodussakin yksilöiden välillä voi olla eroja kylmänsietokyvyssä. Vaatetuksesta saa suojaa lemmikille myös pakkasilla.

Kun on todella kylmä, on huolehdittava, että myös ulkokoirat pääsevät sisätiloihin lämmittelemään.

Helpoimmin lemmikeillä palelevat karvattomat tai vähäkarvaiset kehon ääriosat, kuten raajat, tassuanturat, varpaat, korvanlehdet, hännänpää, nisät ja uroskoirilla kivekset.

NÄIN TUNNISTAT PALELEEKO LEMMIKKIÄSI
Tuuli lisää kylmän purevuutta entisestään. Lämpötilan laskiessa pakkasen puolelle lemmikin käytöstä lenkkipolulla onkin syytä tarkkailla ja tunnistaa palelemisen merkit ajoissa. Kun lemmikki alkaa nostella tassuja, on hyvä suunnata kotiin päin. Jos lemmikki alkaa täristä ja kyyristelemään selkäänsä, on sillä jo kylmä.

Hyvin kylmillä keleillä ei kannata tehdä pidempiä lenkkejä, vaan viedä lemmikki ulos useammalle lyhyelle lenkille, tai ainakin niin, että se ehtii tehdä tarpeensa. Ulkoillessa on hyvä pysyä koko ajan liikkeessä. Lemmikkejä ei saa jättää kovilla pakkasilla odottelemaan ulos esimerkiksi kaupassa käynnin ajaksi. Lemmikin paikka ei myöskään ole pakkasilla autossa, joka viilenee kylmässä ilmassa nopeasti.

Kun ulkoilu jää kovimmilla pakkasilla vähemmälle, kannattaa lemmikille järjestää puuhaa sisätiloissa: koiraa kannattaa aktivoida erilaisin leikein ja tehtävin. Kun koiran ulkoilulenkit lyhenevät, eläimen normaali ulostamissykli muuttuu. Tämä voi heijastua anaalirauhasiin, jotka täyttyvät ja saattavat tulehtua.

KYLMETTYNEEN LEMMIKIN LÄMMITTÄMINEN
Mikäli lemmikki kylmettyy ulkona, anna sen lämmitellä huoneenlämmössä, tarvittaessa peiton tai viltin alla. Lämmityksen tulisi olla tasaista ja hidasta - älä hiero paleltuneita kehonosia tai yritä lämmittää niitä kuumalla vedellä. Jos lemmikin ihoalue on ulkoilun jälkeen voimakkaasti punoittava tai turvonnut tai aristava eikä se palaudu sisätiloissa normaaliksi, voi kyseessä olla paleltuma. Jos lemmikki alkaa nuolla tai raapia aluetta, on se merkki kivusta ja lemmikki on hyvä viedä eläinlääkäriin. Pahimmillaan kovat pakkaset voivat aiheuttaa eläimelle pakkasenpuremia ja jopa hengenvaarallisen hypotermian.

PAKKASELLA ELÄINLÄÄKÄRIIN
Mikäli joudut kuljettamaan lemmikkisi pakkasella eläinlääkäriin muista varata automatkalle lemmikkiä varten riittävästi lämmintä vilttiä yms mukaan - erityisesti kaikille anestesiapotilaille, sillä nukutetun lemmikin ruumiinlämpö laskee helposti ja lemmikillä voi olla heräämisen jälkeen vilunpuistatuksia.

Voihan korvapunkki! Korvapunkki on kissan tavallisin ulkoloinen, joka elää lemmikin korvakäytävän iholla, mutta saattaa vaeltaa muuallakin karvapeitteessä. Niska ja hännänjuuri ovat korvapunkille mieluisimpia lepopaikkoja korvakäytävän lisäksi. Korvapunkki on koiralla harvinainen ja tartunta on usein peräisin lähipiirin kissoilta. Korvapunkki tarttuu myös kesyhilleriin eli frettiin.

MITEN KORVAPUNKKI TARTTUU
Korvapunkki tarttuu kontaktissa infektoituneen lemmikin kanssa. Erittäin tavallinen korvapunkki on kissanpennuilla, jotka saavat tartunnan emältään tai muilta perheen kissoilta.

KORVAPUNKIN AIHEUTTAMAT OIREET
Korvapunkit aiheuttavat korvassa voimakasta kutinaa ja ärsytystä, jonka seurauksena lemmikki raapii korvien ympäristön ihoa ja ravistelee päätään. Tartunnan saaneen eläimen korvissa on kahvinporomaista, tummaa eritettä.

Kun kissa raapii korvaa, korvakäytävään tulee bakteeritulehdus, haavoja ja rupia. Raapiminen voi aiheuttaa verikorvan, jossa korvalehden sisään tulee veripurkauma. Jos bakteeri pääsee leviämään keski- ja sisäkorvaan, eläimen tasapainoaisti häiriintyy, jolloin se pitää päätä kallellaan. Krooniseksi käyneessä korvapunkkitartunnassa korvakäytävän pinta paksuuntuu, punertaa ja hilseilee. Muualla iholla punkki voi aiheuttaa kutisevia ja karvattomia läikkiä. Kissalla on korvan ulkopuolisia muutoksia useammin kuin koiralla.

KORVAPUNKKITARTUNNAN TODENTAMINEN
Korvapunkkitartuntaa epäillään oireiden ja korvaeritteen ulkonäön perusteella. Diagnoosi varmistetaan eläinlääkärissä korvaeritenäytteestä, joka tutkitaan mikroskoopilla.

KORVAPUNKKITARTUNNAN HOITO
Lemmikin korvat puhdistetaan säännöllisesti eritteistä korvan tutkimuksen yhteydessä. Puhdistuksen lisäksi punkit häädetään reseptillä saatavalla lääkkeellä. Korvapunkkien aiheuttama korvatulehdus vaatii usein myös hoitoa. Tartunnan uusiminen ehkäistään hoitamalla myös muut kodin lemmikit samanaikaisesti, sekä siivoamalla lemmikkien elinympäristö perusteellisesti.

Jos epäilet kissallasi korvapunkkitartuntaa, vie lemmikki eläinlääkäriin ennen kuin korvan tila pahenee.

Onhan sinun kissasi leikattu? Kissapopulaatiot saavat usein alkunsa leikkaamattomista, valvomatta ulkona liikkuvista lemmikkikissoista. Kissa voi synnyttää pentuja kaksi kertaa vuodessa. Pentuja syntyy keskimäärin neljä joista puolet on naaraskissoja. Sekä kantaemo että naaraspennut saavat neljä uutta pentua puolen vuoden välein ja puolentoista vuoden kuluttua kissoja onkin jo yli 50.

Kissapopulaatioita löytyy niin maaseudun pihapiireistä kuin kerrostaloasunnoistakin. Suomessa on satoja kissapopulaatioita, ja yhdessä populaatiossa voi olla satakin kissaa.

Kissapopulaatio syntyy ja pysyy yllä ihmisen toimien seurauksena. Monia populaatioita joku ruokkii ja tarjoaa jonkinlaista suojaa kissoille. Silti kissojen hoito on yleensä laiminlyöty, ja ne ovat usein sairaita, nälkiintyneitä ja sisäsiittoisia.

Leikkauttamalla oman kissasi huolehdit osaltasi kissapopulaatioiden pienentymisestä ja kissojen terveydestä.

UROSKISSAN KASTRAATIO
Kastraatiossa uroskissan kivekset poistetaan ja kivespusseihin tehdyt ihohaavat jätetään avoimiksi, jotta pusseihin kertyvä neste pääsee valumaan pois. Haavat paranevat arpeutumalla nopeasti, eikä poistettavia tikkejä ole. Karvoja värjäävä pieni tihkuverenvuoto haavasta on normaalia, joka tyrehtyy jo leikkauspäivänä. Vuoto on epänormaalia, jos sitä tippuu lattialle. On äärimmäisen harvinaista, että haava tulehtuu. Jos haava kuitenkin tulehtuu, se ilmenee yleensä muutaman päivän kuluttua leikkauksesta. Haavasta vuotaa tällöin eritettä. Ottakaa tällöin heti yhteys Kamuun.

Kastraatioleikkaus vähentää kaikkia uroskissan seksuaaliviettiin liittyviä käyttäytymistapoja. Vaikutus eri yksilöillä kuitenkin vaihtelee. Parhaiten leikkaus vähentää merkkausvirtsailua, yömouruamista ja vaellusviettiä. Reviiri pienenee ja sen myötä kissojen väliset tappelut vähenevät. Joillakin yksilöillä on taipumus lihoa kastraatioleikkauksen jälkeen. Tämä on hyvä huomioida ruokinnassa, vaihtamalla ruoka vähäenergisempään.

NARTTUKISSAN STERILISAATIO
Sterilisaatiossa naaraskissan munasarjat (ja toisinaan myös kohtu) poistetaan. Sterilisaatiosta aiheutuva haava on suurempi kuin kastraatiossa. Haava on suljettu itsestään sulavin piilotikein, joita ei tarvitse poistaa.

Haavan paranemissa on oleellista ettei kissa nuole eikä raavi haavaa. Jos haava alkaa kiinnostaa kissaa, laita kissalle kauluri päähän haavan nuolemisen estämiseksi. Kamussa kauluri kuuluu leikkauksen hintaan. Kauluri asetetaan pannan avulla, huolehdi ettei nauha tai kauluri hierrä kissan ihoa. Kauluria pidetään noin 10 päivää. Kaulurin vaihtoehtona on haavasuojapuku, jonka voitte ostaa erikseen. Myös haavasuojapuvussa tulee huolehtia, ettei puku hierrä kissaa esim. kainaloista.

Haava tarkastetaan päivittäin, että se ei ole tulehtunut (laajempi turvotus, punoitus, eritys ja kipu). Siisti haava ei vaadi muuta hoitoa. Ensimmäisten päivien aikana voi esiintyä lievää turvotusta ja punoitusta. Jos haava likaantuu tai se erittää tai punoittaa lievästi, sitä suihkutetaan kerran päivässä muutaman minuutin ajan haalealla vedellä. Suihkuttamisen saa aloittaa 2 päivää leikkauksen jälkeen. Kuivaus puhtaalla pyyhkeellä. Jos haava tulehtuu, se ilmenee yleensä muutaman päivän kuluttua leikkauksesta. Ottakaa tällöin heti yhteys Kamuun.

LEIKKAUKSEN JÄLKEEN
Kissa on hyvä pitää rauhallisessa, tutussa ja lämpimässä paikassa heräämisen ajan. Seuraa kissan heräämistä, kissaa ei saa päästää kiipeilemään esim. kirjahyllyyn tai kiipeilypuuhun heräämisvaiheessa.

Nukutuksen jälkeen kissa voi valittaa ja olla rauhaton. Se voi myös oksentaa, virtsata tai ulostaa alleen, minkä takia alusta kannattaa valita sen mukaan, ettei vahingosta ole suurta haittaa (esimerkiksi sanomalehtiä alle).

Kissalle saa antaa ruokaa vasta sitten kun se on täysin herännyt. Älkää antako ruokaa, ennen kuin kissa kävelee normaalisti. Ensimmäisen aterian on syytä olla hyvin pieni, koska suoliston toiminta hidastuu nukutuksessa.

Kissaa ei saa käydä ulkona leikkaus- eikä seuraavana päivänä; nukutusaineiden vaikutukset loppuvat vasta silloin. Leikattu kissa on hyvä pitää sisätiloissa, kunnes leikkaushaava on kokonaan parantunut ja haava umpeutunut. Muutoinkin anna kissasi ulkoilla vain valvotusti.

Kissan hiekkalaatikko on hyvä pitää erityisen siistinä parin viikon ajan leikkauksen jälkeen haavatulehduksen estämiseksi.

Joillakin yksilöillä on taipumus lihoa kastraatio- tai sterilisaatio leikkauksen jälkeen. Tämä on hyvä huomioida ruokinnassa, vaihtamalla ruoka vähäenergisempään.

Yllättikö ripuli 💩💩💩!

Kissan ripulin aiheuttajia voi olla esimerkiksi äkilliset muutokset ruokavaliossa, stressi, ruoka-aine yliherkkyys ja on myös mahdollista että kissa on niellyt vierasesineen, joka on aiheuttanut suolitukoksen.

RIPULIN KOTIHOITO-OHJEET
Kun lemmikin vatsa pyörähtää sekaisin, näillä kotihoito-ohjeilla pääset alkuun sekä koiran että kissan suolisto-ongelmien kanssa:

Varmista, että lemmikkisi saa riittävästi nestettä ja pysyy yleiskunnoltaan virkeänä.

Nopeimmiten lemmikin ruuansulatushäiriöt taltuttaa valmiilla erikoisruuilla joilla korvataan lemmikin oma ruoka ripulin alettua. Näitä erikoisruokia saa eläinlääkäriasemien kautta ja ne sopivat myös kasvaville koirille. Eläinlääkäriasemilta ja apteekeista saatavia reseptittömiä lemmikin ripulinhoitovalmisteita kannattaa myös antaa rauhoittamaan ärtynyttä suolistoa.

Mikäli erikoisruokia ei ole tarjolla, ensihoitona ripuliin tarjotaan riisi-hapanmaitotuote-rasvaton liha "dieettiä". Aiemmin on suositeltu lemmikin paastotusta ensimmäisenä ripulipäivänä, mutta tästä on luovuttu ja nykyisin suositellaan rajoitettua ruokintaa.

1. PÄIVÄ: Huolehdi, että lemmikilläsi on koko ajan tarjolla raikasta vettä. Keitä riisiä runsaassa vedessä ja tarjoa aluksi vain muutamia lusikallisia keitinlientä. Mikäli ruoka pysyy sisällä, voit antaa pieniä määriä riisiä 4-6 kertaa päivässä. Lisäksi voit antaa piimää, viiliä tai maustamatonta jogurttia (hapanmaitotuotteita).

2. PÄIVÄ: Tarjoa 3-4 pientä annosta seosta, jossa on 3 osaa keitettyä riisiä ja 1 osa raejuustoa, rasvatonta lihaa tai keitettyä kalaa (esim. pakastekalaa).

3. PÄIVÄ: Tarjoa riisiseosta hieman suurempia annoksia kuin edellisenä päivänä. Jatka vielä muutama päivä riisiseoksella, kunnes lemmikin suolisto on rauhoittunut.

Kun lemmikki ei ole kahteen päivään ripuloinut lisää riisiseokseen lemmikin normaalia ruokaa. Täysin normaaliin ruokintaan siirrytään noin viikon kuluessa. Vältä aluksi syöttämästä maitotuotteita (ei tarkoita hapanmaitotuotteita), luita, runsaasti kasviskuituja sisältäviä elintarvikkeita ja suuria määriä lihaa.

Palaa erikoisruoka/ riisiseosdieettiin, jos vatsaoireet osoittavat merkkejä uusiutumisesta ja ota yhteyttä eläinlääkäriin mikäli ripuli ei lopu 3-5 päivässä tai lemmikin vointi heikkenee ❤

YLEISTÄ TAUDISTA JA TAUDIN ESIINTYMINEN
Kissojen hypertyreoosi on seurausta liiallisesta kilpirauhashormonien tuotannosta, joka johtaa kiihtyneeseen aineenvaihduntaan. Hypertyreoosi johtuu hyvänlaatuisesta rauhaskasvaimen kaltaisesta kilpirauhasen laajentumisesta (ns. struumasta) tai hyvälaatuisesta rauhaskasvaimesta. Erittäin harvoin kyseessä on pahanlaatuinen kasvain.

Tauti on vanhempien kissojen sairaus. Tyypillisesti kissat ovat keski-ikäisiä tai vanhempia, sairastuneiden keski-ikä on 13-vuotta (ikäjakauma 4-24 vuotta).

TAUDIN OIREET
Hypertyreoosia sairastava kissa on yleensä pirteä, jopa yliaktiivinen. Ruokahalu on lisääntynyt, mutta siitä huolimatta kissa saattaa laihtua. Useimmiten laihtuminen tapahtuu usean kuukauden aikana. Karvapeite on huonokuntoisen ja hoitamattoman näköinen. Osalle kissoista tulee ripuli, löysä pahalta haiseva uloste tai ulostamiskerrat lisääntyvät. Kissa saattaa myös muuttua apeaksi ja sen ruokahalu voi hävitä, lisäksi kissa saattaa juoda ja virtsata runsaasti.

Taudinkuvaan voi kuulua vähentynyt lämmön- ja stressinsietokyky. Kissa hakeutuu mielellään viileään ja kissan käsittely voi aiheuttaa läähätystä, hengitysvaikeuksia sekä paniikkireaktioita. Osalle kissoista saattaa kehittyä sydämen hypertrofia ja sen seurauksena sydämen vajaatoiminta.

Verenpaineen nousu on myös tavallinen hypertyreoosin seuraus. Verenpainetaudin riski pysyy korkeana myös niillä kissoilla, joilla hypertyreoosi on hyvässä hoitotasapainossa, siksi verenpaineen seurantaa suositellaan säännöllisesti.

Hypertyreoosin aiheuttama lisääntynyt munuaiskerästen verivirtaus saattaa piilottaa alleen munuaisvajaatoiminnan. Piilevä munuaissairaus voi siksi paljastua kun hypertyreoosin hoito aloitetaan. Munuaistoiminnan seuranta on siksi tärkeää erityisesti hoidon alussa.

DIAGNOOSI
Yleistutkimuksessa voidaan mahdollisesti tunnustelemalla todeta suurentunut kilpirauhanen. Diagnoosi varmistetaan verinäytteen perusteella. Tällöin kissalla on kohonnut seerumin tyroksiini (T4) pitoisuus. Suurentunut kilpirauhanen ja sen sijainti voidaan varmistaa myös skintigrafiatutkimuksen avulla, jossa kissalle injisoitu radioaktiivinen merkkiaine kulkeutuu kilpirauhaseen, joka kuvannetaan. Skintigrafia on hyvä suorittaa kirurgiseen hoitovaihtoehtoon päädyttäessä muuttuneen kilpirauhasen sijainnin ja koon määrittämiseksi.

TAUDIN HOITO
Hoitona voidaan käyttää radiojodihoitoa, kirurgista hoitoa tai lääkehoitoa, nykyisin myös ruokavaliohoito on mahdollinen. Radiojodihoidossa radioaktiivinen jodi-isotooppi, joka hakeutuu kilpirauhaskudokseen, tuhoaa liikatoimintaisen kilpirauhaskudoksen. Radiojodihoitoyksikkö (Vet4Cat) sijaitsee Tampereella, hoidon ajan eli noin viikon potilas on säteilyeristyksessä.
Leikkauksella poistetaan muuttunut kilpirauhanen, osalla potilaista leikkaus voi olla parantava hoito eikä jatkolääkitystä tarvita. Ennen leikkausta tarvitaan kuitenkin lyhyt lääkehoito potilaan tilan normalisoimiseksi.

Lääkehoito ainoana hoitona on elinikäinen ja siihen käytetään yleensä methimazolea/tiamatsolia (kauppanimeltään Felimazole, Apelka), joka kulkeutuu kilpirauhaseen estäen siellä kilpirauhashormonien synteesiä.
Ruokavaliohoito perustuu äärimmäisen jodirajoitettuun ruokaan (Hill´s y/d), jonka lisäksi ei saa antaa mitään muuta ruokaa.
Kaikilla hoidoilla on omat hyvät ja huonot puolensa. Tehokkaimpana ja turvallisimpana pidetään radiojodihoitoa.

Lääkityksen yleisimmät sivuvaikutukset ovat oksentelu, ruokahaluttomuus ja voimattomuus. Useimmiten sivuvaikutukset ovat ohimeneviä ja ilmenevät ensimmäisen kahden viikon kuluessa lääkityksen aloittamisesta. Mikäli sivuvaikutuksia esiintyy, ottakaa heti yhteys eläinlääkäriin.

Eläinlääkäri ottaa kontrolliverinäytteen 2-3 viikon kuluttua, jolloin hoidon tehoa voidaan arvioida ja asettaa mahdollisesti jo ylläpitoannos. Kun sopiva ylläpitoannos on löydetty on seuraavat kontrollikäynnit tavallisimmin n.3-6kk välein.

ENNUSTE
Ennuste riippuu kissan yleiskunnosta, iästä sekä mahdollisesti samanaikaisesti olevista muista sairauksista. Ennusteen kannalta on siten tärkeä selvittää myös munuaisten, maksan ja sydämen toiminta. Lisäksi kasvaimen laadulla on tärkeä merkitys ennusteen antamisessa. Lääkityksellä ja kirurgisella hoidolla hoitotulokset ovat suhteellisen hyviä. Lääkitys saatetaan joskus joutua lopettamaan sivuvaikutusten vuoksi (10 %:lla potilaista). Keskimääräinen elinikä hoidon aloittamisesta on noin kaksi vuotta.

Koiran ja kissan normaali ruumiinlämpö on 38–39 astetta. Ruumiinlämmön kohoaminen yli 41 asteen on lemmikille hengenvaarallista.

LÄMPÖHALVAUKSEN OIREET
Lämpöhalvauksen tyypillisiin oireisiin kuuluu voimakas läähätys, sillä kissa pystyy haihduttamaan lämpöä vain suun kautta. Kissa voi myös kuolata paljon, sen sydän lyö nopeasti ja se voi hoiperrella. Suun limakalvot näyttävät tummanpunaisilta, koska pintaverenkierto vilkastuu kissan yrittäessä haihduttaa lämpöä.

Erityisen alttiita lämpöhalvaukselle ovat kissa, joilla on sydän- tai keuhkosairaus, paksu turkki tai ahtaat hengitystiet kallon muodosta johtuen. Myös pentujen lämmönsäätely on heikompi kuin aikuisten koirien.

LÄMPÖHALVAUKSEN ENSIAPU
Kun epäilet lemmikilläsi lämpöhalvausta:

1) Siirrä lemmikki pois kuumasta ympäristöstä.

2) Viilennä lemmikki kastelemalla se kauttaaltaan viileällä vedellä (ei jääkylmällä) tai asettelemalla viileitä ja märkiä pyyhkeitä pään ja kaulan ympärille sekä nivusiin, kainaloihin ja vatsan alle. Vatsan alla iho on ohuempaa ja karvoja vähemmän ja viileneminen siten tehokkaampaa.

3) Tarjoa raikasta vettä. Älä pakkojuota.

4) Mittaa lämpö peräsuolesta mikäli mahdollista.

5) Ota yhteyttä eläinlääkäriin.

KUINKA VÄLTTÄÄ LÄMPÖHALVAUS
Kuumien päivien ulkoilut kannattaa pitää lyhyinä ja ajoittaa kävelyt varhaiseen aamuun tai myöhäiseen iltaan jolloin ilma on jo jäähtynyt. Älä jätä lemmikkiäsi yksin kuumaan autoon. Huolehdi että lemmikilläsi on tarjolla raikasta vettä ja viileä varjopaikka jolloin voitte nauttia kesän lämpimistä päivistä ilman lämpöhalvauksen vaaraa ❤

KISSAN NIVELRIKKO on kissojen yleisin tuki- ja liikuntaelinsairaus, joka kuitenkin jää usein huomaamatta. Lähes 90%:lla kaikista yli 12-vuotiaista kissoista on nivelrikko.

KUINKA HYVIN TUNNISTAT KISSASI NIVELONGELMAT?
Kissan nivelrikkokivun aiheuttamat käyttäytymismuutokset kehittyvät vähitellen, jolloin niitä herkästi pidetään ikääntymiseen kuuluvina. Kissa voi vältellä hyppäämistä huonekaluille yhdellä loikalla, sen voi olla vaikea laskeutua portaita tai hypätä maahan. Kissa voi leikkiä vähemmän, metsästää vähemmän eikä jaksa huolehtia turkistaan. Kissa voi eristäytyä tai olla ärtyisä, eikä siedä harjaamista tai koskettelua.

Nivelrikko on hitaasti etenevä nivelten sairaus, joka johtaa kipuun ja nivelten jäykistymiseen. Nivelten pintaa suojaava nivelrusto rikkoutuu ja niveleen kehittyy pitkäaikainen tulehdus. Kissan nivelrikkoa ei voida parantaa, mutta kipua on mahdollista hoitaa ja parantaa näin kissan elämänlaatua.

NIVELRIKKOPOTILAAN HOITO
Nivelrikkopotilaan hoidossa on tarkoitus vähentää kipua ja tulehdusreaktiota. Nivelrikko on yleisempää ylipainoisilla lemmikeillä. Ylipaino rasittaa niveliä ja ylläpitää tulehdusta. Tästä syystä painonhallinta ja laihdutus ovat ensiarvoisen tärkeitä nivelrikon hoidossa. Ympäristön muuttaminen niin, ettei kissan tarvitse hyppiä tai kiivetä voi edesauttaa mukavuutta ja parantaa elämänlaatua.

Mahdollinen kipulääkitys aloitetaan eläinlääkärin ohjeiden mukaisesti. Markkinoille on tullut myös täysin uudentyyppinen lääke nivelrikkokivun hoitoon, Solensia (vrt. koirien Librela). Yksi Solensia-pistos lievittää kipua kuukauden ajan.

Nivelterveyttä edistävistä lisäravinteista on myös toisille apua. Kissoille on oma Flexadin täydennysrehu makunappula, joka tukee nivelten aineenvaihduntaa nivelrikon yhteydessä (löytyy myös Kamun hyllystä).

Punkit kannattaa poistaa aina punkkipihdeillä tai punkkisilmukalla/-lassolla, jos sellainen on käytettävissäsi.

1) Avaa lemmikin turkki punkin ympäriltä, niin että voit tarttua punkkipihdeillä tai -lassolla punkkiin läheltä punkin päätä, aivan ihon vierestä puristamatta punkkia.

2) Irrota punkki varovasti yhteen suuntaan pyörittämällä, niin kuin vääntäisit ruuvia samalla nostaen punkkia irti ihosta. Tärkeää olisi saada koko punkki irti, myös punkin väkäsellinen imukärsä. Punkkia ei saa puristaa poistettaessa ja vanha kikka rasvalla poistamisella ei ole suositeltavaa. Rasva tukehduttaa punkin ja punkki saattaa oksentaa mahdollisen taudinaiheuttajan lemmikkisi elimistöön.

3) Tarkista, että koko punkki on irronnut ja puhdista puremakohta tarvittaessa desinfioivalla puhdistusaineella.

Punkin purema-aluetta on hyvä seurata muutaman päivän ajan. Lievä punoitus ja ihoon nouseva pieni patti purema-alueella ovat normaaleita ärsytysreaktioita. Mikäli purema-alue tuntuu vaivaavan lemmikkiäsi, lemmikille nousee kuume tai tulee muita yleisoireita tai purema-alueelle kehittyy laajeneva punainen rengas, ole yhteydessä eläinlääkäriin.

ENNALTAEHKÄISY
Paras keino välttyä punkin levittämiltä taudeilta on ennaltaehkäistä punkin puremat sopivilla lääkevalmisteilla. Kerromme niistä mielellämme lisää. Suojaamalla lemmikkisi suojaat myös itseäsi mahdollisilta punkkien levittämiltä taudeilta.

PUNKKILIVE
Halutessasi voit ilmoittaa punkkihavaintosi Punkkilive.fi -palveluun. Punkkilive on Turun yliopiston ja Pfizerin yhdessä kehittämä sovellus, jonka tarkoituksena on kerätä arvokasta dataa yliopiston hyödynnettäväksi tutkimuksiin puutiaisten eli punkkien levinneisyydestä Suomessa.

Helle tekee kyistä aktiivisia, koska niiden ei tarvitse käyttää aikaansa lämmittelyyn.

KUN KYY PUREE LEMMIKKIÄ OTA AINA YHTEYTTÄ ELÄINLÄÄKÄRIIN. Suurin osa lemmikeistä toipuu kyyn puremasta eläinlääkärihoidon avulla, mutta pahimmillaan kyyn purema voi johtaa lemmikin menehtymiseen.

Kyy puree koiraa tai kissaa useimmiten kuonoon ja silloin paranemisennuste on yleensä hyvä. Purema raajassa on vaarallisempi.

Puremakohdassa nähdään ensin mustelmainen värimuutos. Kivulias kudosturvotus kehittyy tavallisesti muutaman minuutin kuluessa, mutta viimeistään 2 tunnin kuluttua. Mikäli puremakohdassa ei kahden tunnin kuluttua havaita lainkaan turvotusta, on todennäköistä, että kyy ei ole ruiskuttanut myrkkyä pureman yhteydessä.

Jos purema on kuonossa, voi koiran tai kissan koko pää turvota voimakkaasti. Turvotus voi levitä myös suun ja nielun alueelle tukkien hengitysteitä. Turvotus voi pahentua 1-2 päivän aikana puremasta.

Jos purema on tassussa, voi turvotus levitä koko raajaan.

Kyyn myrkky aiheuttaa puremakohdassa kudostuhoa, turvotusta, kuoliota sekä veren hyytymishäiriöitä. Myöhemmin voi seurata sydämen rytmihäiriöitä, munuaisten vajaatoimintaa sekä nesteen kertymistä keuhkoihin.

Kyyn purema hoidetaan levolla, nesteytyksellä sekä eläinlääkärin määräämällä turvallisella kipulääkkeellä (ei tavallisella särkylääkkeellä). Tarvittaessa seurataan myös lemmikin veri- ja virtsanäytteitä. Vakavissa tapauksissa eläinlääkäri voi lisäksi antaa lemmikille kyyn myrkyn vasta-ainetta. Vasta-ainetta löytyy myös Eläinlääkäriasema Kamusta.

JOS EPÄILET, ETTÄ KYY ON PURRUT KOIRAASI TAI KISSAASI:
1) Rauhoita lemmikkiäsi, jotta se pysyisi aloillaan. Mikäli purema on raajassa, vältä raajan liikuttamista.

2) Mahdollisuuksien mukaan kanna lemmikki autoon ja ota aina yhteyttä lähimpään eläinlääkäriin.

3) Älä anna lemmikille kyytabletteja, paitsi jos purema on pään alueella ja turvotus vaikeuttaa hengitystä.

Uusi vuosi rakettipaukkeineen saattaa pelottaa lemmikkejä paljon. Mikäli koet, että kissasi tarvitsee lääkitystä selvitäkseen uudesta vuodesta, olethan hyvissä ajoin yhteydessä eläinlääkäriisi. Näin meillä on tarpeeksi aikaa suunnitella ja toteuttaa mahdollinen lääkehoito.

VINKIT KISSAN UUTEEN VUOTEEN
Ulkoilevat kissat suositellaan otettavaksi sisälle jo hyvissä ajoin päivällä, jotta ne eivät säikähdä raketteja. Kissoja ei suositella ulkoilutettavaksi uudenvuodenaattona.

Oma rauha. Kissalle on hyvä olla sille mieluinen nukkumapaikka, joka on sijoitettu rauhalliseen paikkaan. Osa kissoista tykkää olla pesäkolossa, jossa on katto pään päällä. On tärkeää, että nukkumapaikka on kissalle ennestään tuttu, eikä sitä tarjota sille ensimmäistä kertaa. Tutussa pedissä on kissan omaa hajua, joka lisää sen turvallisuuden tunnetta ja helpottaa sen rentoutumista. Mikäli kissa hakeutuu omiin oloihin, on sen hyvä antaa olla rauhassa.

Radio päälle. Jotta rakettien pauke ei kuuluisi sisälle yhtä hyvin, on hyvä laittaa radio tai televisio päälle peittämään pauketta. Sälekaihtimet kannattaa sulkea, jotta kissa ei näe raketteja eikä siitä syystä pelästy.

Tarjoa tekemistä. Kissaa voi aktivoida esim. aktivointipallolla, josta se saa kuivamuonaa/makupaloja tai sille voi piilottaa makupaloja tiettyyn tilaan, josta se saa etsiä niitä. Tätä on hyvä harjoitella etukäteen ennen aattoiltaa.

Feliway feromonivalmiste auttaa rentouttamaan kissaa. Feliway on synteettinen jäljitelmä feromonista, jota kissa luonnostaan erittää. Feliwayta löytyy suihkeena sekä pistorasiaan laitettavana haihduttimena. Koska kissa viettää illan sisällä, on haihdutin tällöin paras vaihtoehto. Haihdutin sijoitetaan huoneeseen, jossa kissa viettää eniten aikaa. Jotta haihdutin saavuttaa tarvittavan pitoisuuden asunnossa, täytyy sen olla pistorasiassa 24h, joten ota haihdutin käyttöön hyvissä ajoin. Haihdutinta ei saa sijoittaa huonekalujen/verhojen taakse, vaan sen täytyy olla paikassa, jossa ilma kiertää hyvin. Yksi haihdutin riittää 50-70 neliöön. Mikäli asunnossa on useampia kerroksia, tulee joka kerroksessa olla oma haihdutin.

Mukavaa ja turvallista uutta vuotta!

Pakkanen ja tuuli puree myös lemmikkeihin. Vanhat, nuoret, laihat, pienet ja ohutturkkiset lemmikit ovat alttiimpia palelemiselle pakkasella.

Helpoimmin lemmikeillä palelevat karvattomat tai vähäkarvaiset kehon ääriosat, kuten raajat, tassuanturat, varpaat, korvanlehdet, hännänpää, nisät ja kivekset.

Ulkoiluun tottuneen kissan tulisi päästä sisälle lämmittelemään aina halutessaan, eli päästä kissa ulkoilemaan vain jonkun ollessa kotona, jottei kissa joudu odottamaan sisätiloihin pääsyä pakkasella.

NÄIN TUNNISTAT PALELEEKO LEMMIKKIÄSI
Tuuli lisää kylmän purevuutta entisestään. Lämpötilan laskiessa pakkasen puolelle lemmikin käytöstä on syytä tarkkailla ja tunnistaa palelemisen merkit ajoissa. Kun lemmikki alkaa nostella tassuja, sitä palelee. Jos lemmikki alkaa täristä ja kyyristelemään selkäänsä, on sillä jo kylmä.

Kun ulkoilu jää kovimmilla pakkasilla vähemmälle, kannattaa lemmikille järjestää puuhaa sisätiloissa: kissalle on tarjottava kiipeilymahdollisuuksia ja kissaakin voi aktivoida erilaisin leikein ja tehtävin.

KYLMETTYNEEN LEMMIKIN LÄMMITTÄMINEN
Mikäli lemmikki kylmettyy ulkona, anna sen lämmitellä huoneenlämmössä, tarvittaessa peiton tai viltin alla. Lämmityksen tulisi olla tasaista ja hidasta - älä hiero paleltuneita kehonosia tai yritä lämmittää niitä kuumalla vedellä. Jos lemmikin ihoalue on ulkoilun jälkeen voimakkaasti punoittava tai turvonnut tai aristava eikä se palaudu sisätiloissa normaaliksi, voi kyseessä olla paleltuma. Jos lemmikki alkaa nuolla tai raapia aluetta, on se merkki kivusta ja lemmikki on hyvä viedä eläinlääkäriin. Pahimmillaan kovat pakkaset voivat aiheuttaa eläimelle pakkasenpuremia ja jopa hengenvaarallisen hypotermian.

PAKKASELLA ELÄINLÄÄKÄRIIN
Mikäli joudut kuljettamaan lemmikkisi pakkasella eläinlääkäriin muista varata automatkalle lemmikkiä varten riittävästi lämmintä vilttiä yms mukaan - erityisesti kaikille anestesiapotilaille, sillä nukutetun lemmikin ruumiinlämpö laskee helposti ja lemmikillä voi olla heräämisen jälkeen vilunpuistatuksia.

Suun ja hampaiden kunnolla on iso merkitys lemmikkien hyvinvoinnille ja terveydelle. Lemmikit eivät välttämättä ilmaise suun kipua selvästi valittamalla, joten omistajan on osattava tarkkailla lemmikkiään ja sen mahdollista oireilua.

Yleisimmät syyt hammashoidon tarpeelle ovat hampaisiin kertynyt plakki ja hammaskivi, ientulehdus, parodontiitti eli hampaan kiinnityskudoksen tulehdus, murtuneet hampaat, hammasjuuripaise-epäilyt ja hammassyöpymät.

Voit tunnistaa hammashoidon tarpeen jos kissallasi on esimerkiksi punoittavat tai verestävät ikenet, hampaan pinnalle on kertynyt näkyvä kerros hammaskiveä tai kissalla on pahanhajuinen hengitys. Kissa voi myös vältellä pureskelemista.

Lemmikin suun perusteellinen tutkiminen sekä hampaiden ja ientaskujen puhdistaminen on nukutuksessa tehtävä toimenpide. Suosittelemme myös hampaiden röntgenkuvausta, sillä tutkimuksissa on todettu, että jopa 25% koirista ja 42% kissoista löydetään röntgenkuvissa merkittäviä muutoksia, vaikka hammastarkastus olisikin ollut normaali.

Hammassairaudet (poislukien murtumat) ovat yleensä eteneviä, joten lemmikki jolla on todettu hammassairaus kannattaa käyttää eläinlääkärin luona perusteellisessa hammashoidossa vuosittain tai useammin mikäli kuonon/leukojen alueella esiintyy turvotuksia, lemmikki tuntuu aristelevan suutaan tai huomaat hampaissa tai ikenissä selviä muutoksia.

IENTULEHDUS JA PARODONTIITTI
Hampaan pinnalle ja ientaskuihin kertyvä, pääosin bakteereista muodostuva plakki aiheuttaa tulehdusreaktion ikenissä ja muissa hampaita ympäröivissä pehmytkudoksissa. Ientulehdus on hoidettavissa hammaskiven poistolla ja hyvällä hampaiden kotihoidolla.

Kun ientulehdus etenee syvempiin kudoksiin syntyy parodontiitti eli hampaan kiinnityskudoksen tulehdus. Parodontiitti aiheuttaa hampaan kiinnityskudoksen löystymistä ja luukatoa hampaan ympärillä. Parodontiitille altistaa muun muassa lemmikin ikä, pieni koko ja ahtaus hampaissa.

Lievät parodontiitit hoidetaan suun puhdistamisella eläinlääkärillä ja hyvällä hampaiden kotihoidolla. Parodontiittia ei voi parantaa, mutta sen eteneminen voidaan näin estää. Pitkälle edennyttä parodontiittia hoidetaan hampaiden poistolla ja harvinaisissa tapauksissa ympäröivien pehmytkudosten kirurgialla.

Hoitamaton parodontiitti aiheuttaa kipua, hampaiden irtoamista, hammasjuuripaiseita ja jopa leukamurtuman. Lisäksi suusta verenkierron välityksellä muualle leviävät bakteerit voivat aiheuttaa tulehdusta muun muassa munuaisissa, maksassa, sydämessä ja keuhkoissa.

MURTUNEET HAMPAAT
Hammasmurtumat jaotellaan komplisoituneihin ja komplisoitumattomiin sen mukaan yltääkö murtuma hampaan pulpaan eli ytimeen. Pulpaan ulottuville murtumille suositellaan tilanteen mukaan joko juurihoitoa tai hampaan poistoa. Nuorilla eläimillä myös komplisoitumattomia (ei pulpaan asti ulottuvia) murtumia suositellaan hoidettavaksi, sillä nuoren eläimen hammasluu läpäisee helpommin bakteereja kuin vanhan.

Hoitamaton hammasmurtuma aiheuttaa kipua ja altistaa hammasjuuripaiseelle. Myös murtuneet maitohampaat suositellaan hoidettavaksi.

HAMMASSYÖPYMÄT
Hammassyöpymiä tavataan lähinnä kissoilla, mutta myös iäkkäämmillä koirilla. Hammassyöpymien syytä ei tunneta, mutta niitä esiintyy enemmän rotu- kuin kotikissoilla. Nimensä mukaisesti hammassyöpymissä hammasta syöpyy pois. Hammassyöpymät ovat kivuliaita, kun syöpymä yltää hampaan kiilteeseen tai kun sillä on muutoin yhteys suuonteloon.

Hammassyöpymiä hoidetaan hampaiden poistolla tai ns. kruunuamputaatiolla.

HAMMASJUURIPAISEET
Esimerkiksi yllä mainitut sairaudet voivat aiheuttaa hammasjuuripaiseita. Siinä bakteerit tulehduttavat hampaan juuren ja ympäröivän kudoksen. Oireina on tyypillisesti turvotukset ylä- tai alaleuassa, märkävuoto suusta tai esimekiksi silmän alta. Pahimmassa tapauksessa, etenkin nuorilla koirilla, seurauksena voi olla koko elimistön tulehdustila.

Hoitona on tulehtuneen hampaan poisto. Ensiapuna käytetään usein antibiootti- ja kipulääkekuureja, mutta nämä eivät ole parantava hoito, vaan hoito vaatii hampaan poiston.

HAMMASHOITO
Kamussa lemmikkinne nukutetaan hammashoidon ajaksi. Ennen hammashoitoa potilasturvallisuuden vuoksi tulee huomioida seuraavaa: Lemmikin on oltava täydellisellä ruokapaastolla vähintään 4-6 tuntia (kissa), 6-8 tuntia (koira) ja juomatta 2 tuntia ennen toimenpidettä. Pennuille (alle 6kk) pidetään vain 4h ruokapaasto, tarjoa ruokaa 4h ennen käyntiä. Vettä saa olla tarjolla normaalisti.

Mikäli lemmikilläsi on lääkitystä vaativa perussairaus (esim. diabetes, maksa-, munuais-, sydänvika, Cushing) varmistakaa ruokapaasto-ohjeet ja lääkitys erikseen Kamusta. Näin voidaan varmistaa lemmikin anestesiaturvallisuus.

Mikäli mahdollista, lemmikki ulkoilutetaan ennen toimenpidettä ja huolehditaan, että se ulostaa ja virtsaa ennen eläinlääkärin vastaanotolle tuloa. Jos lemmikille on välttämätöntä antaa paaston aikana ruokaa lääkkeen antamisen yhteydessä, ruuan tulee olla helposti sulavaa ja annoksen mahdollisimman pieni.

Anestesiaturvallisuutta voidaan edistää tutkimalla lemmikki huolellisesti erillisellä eläinlääkärikäynnillä ennen nukuttamista ja tutkimalla verinäytteistä erillinen anestesiapaneeli. Etenkin iäkkäämmille lemmikeille suosittelemme laajempia verikokeita ja tarvittaessa muita tutkimuksia ennen nukutusta vaativia toimenpiteitä.

Hammashoitoon tuleva lemmikki rauhoitetaan ensin lihakseen annettavalla pistoksella ja lemmikin annetaan nukahtaa rauhallisessa paikassa ennen valmistelua. Valmistelussa klinikkaeläinhoitaja laittaa lemmikin jalkaan suonikanyylin, jonka kautta sille annostellaan esilääkkeet (mm. kipulääkkeitä ja antibioottia) ja lyhytvaikutteista nukutuslääkettä. Koko valmistelun ajan lemmikki hengittää lisähappea happimaskin kautta. Kaikissa hammashoidoissa käytetään yleisanestesiaa eli inhalaatioanestesiaa. Siinä lemmikille laitetaan hengitysputki ja unen syvyyttä säädellään hengitysilman mukana lemmikille annosteltavalla anestesiakaasulla. Tarvittaessa huonosti hengittävät potilaat kytketään ventilaattoriin eli koneeseen, joka hengittää lemmikin puolesta leikkauksen ajan. Rauhoitetun tai nukutetun potilaan ruumiinlämpö laskee helposti. Lemmikin ruumiinlämmön laskua pyritään estämään peitteillä, patjoilla, sähköisillä lämpötyynyillä ja tassuihin laitettavilla villasukilla ❤

Potilaan tilan, elintoimintojen ja anestesian syvyyden seuraaminen on tärkeää koko toimenpiteen ajan. Käytössämme on anestesiavalvontamonitori, joka mittaa mm. sykettä, happisaturaatiota, sydänsähkökäyrää, ruumiinlämpöä, uloshengitysilman hiilidioksidipitoisuutta ja verenpainetta. Klinikkaeläinhoitaja seuraa anestesiaa kuuntelemalla lemmikin keuhkoja ja sydäntä stetoskoopilla, seuraamalla limakalvojen väriä ja kapillaarien täyttymisaikaa, tunnustelemalla pulssia ja tarkkailemalla pupillin kokoa ja luomirefleksiä. Kaikille potilaille täytetään anestesiavalvontalomake, johon mittaustulokset ja lääkitykset kirjataan valmistelun ja toimenpiteen aikana.

Inhalaatioanestesian jälkeen lemmikin annetaan mieluiten herätä rauhassa omaa tahtiaan, jotta lääkeaineet ehtivät poistua elimistöstä ja herääminen on rauhallisempi. Joskus lemmikille voidaan antaa vastalääke, jolloin herääminen rauhoituksesta nopeutuu. Lemmikki luovutetaan toimenpiteen jälkeen vasta kun se on herännyt/heräämässä. Useinkaan se ei vielä kävele itse. Huopa tms. lämmin peite tai kantoalusta ja auto kannattaa varata mukaan, kun tulette hakemaan lemmikkiä kotiin. Vastaanotolla saatte tarvittaessa kantoapua henkilökunnalta, mutta kotiin palatessa kantoapu voi olla tarpeen.

Väsyneen toipilaan tulee antaa levätä rauhassa lämpimässä ja turvallisessa paikassa, mutta jos uni jatkuu pitkään eikä lemmikki herätellessä reagoi selkeästi, täytyy eläinlääkäriin olla yhteydessä. Lemmikki voi olla lääkeaineiden vuoksi sekava tai tokkurainen ja kompuroi helposti. On tärkeätä huolehtia, ettei potilas pääse loukkaamaan itseään. Levottomuus johtuu useimmiten rauhoitteista ja kipulääkkeistä, harvemmin kivusta.

Nukutus on aina suuri rasitus elimistölle ja on jopa vaarallinen, jos elimistössä on jotakin vialla. Komplikaatiot nukutuksessa ovat kuitenkin vastaanotollamme äärimmäisen harvinaisia. Huolellisella esivalmistelulla, anestesian suunnittelulla, toteutuksella ja seurannalla voidaan riskejä minimoida.

Tervetuloa hammashoitoon ❤

Tehokkain keino ehkäistä plakin ja hammaskiven muodostumista, jotka aiheuttavat pahan hajuista hengitystä ja iensairauksia on lemmikin hampaiden säännöllinen harjaaminen.

Hampaiden harjaamisen totuttaminen on hyvä aloittaa tarjoamalla lemmikille hyvänmakuista entsyymihammastahnaa (esim. Virbac Entsymaattinen hammastahna) ensin vain maisteltavaksi. Tahnaa voi hieroa sormin hammaskaaren ulkopinnoile. Lemmikin tottuessa suun käsittelyyn voidaan hiljalleen siirtyä käyttämään pehmeäharjaista pientä hammasharjaa ja laajentaa harjausta myös sisäpinnoille lemmikin salliessa.

Harjauksesta on hyvä tehdä lemmikille mahdollisimman miellyttävää, apuna tässä on hyvänmakuinen tahna ja pienissä erissä tehtävät toistot. Kun harjaus alkaa sujua, olisi hampaat hyvä pyrkiä harjaamaan joka ilta. Lemmikeille löytyy omia erikoismuotoiltuja hammasharjoja jotka puhdistavat sekä ienrajasta, että molemmin puolin hammasta mahdollisimman vähin vedoin.

Plakin ennaltaehkäisyyn voidaan käyttää lisäksi juomaveteen lisättävää nestemäistä Virbac Vet Aquadent -valmistetta tai ruokaan jauheena lisättävää Plaque Off -merilevävalmistetta. Rasvahappovalmiste 1-TDC auttaa suun limakalvojen ja nivelten hyvinvoinnissa. Lisäksi apua voi olla myös maitohappobakteerivalmiste PetGuidesta, jonka tarkoituksena on muuttaa suun bakteerikantaa terveellisemmäksi. Kuitenkin hampaiden harjaaminen on tehokkain keino ennaltaehkäistä ja vähentää plakkia ja sitä kautta hammaskiven ja hammassairauksien muodostumista.

Hammassyöpymiä tavataan lähinnä kissoilla, mutta myös iäkkäämmillä koirilla.

Hammassyöpymien syytä ei varmuudella tunneta, mutta ne saattavat liittyä plakkiin, ientulehdukseen ja parodontiittiin. Näin ollen hyvällä hammashygienialla saattaa olla merkitystä ennaltaehkäisyssä.

Nimensä mukaisesti hammassyöpymissä hammasta syöpyy pois. Hammassyöpymät ovat kivuliaita, kun syöpymä yltää hampaan kiilteeseen tai kun sillä on muutoin yhteys suuonteloon. Joskus omistaja huomaa nämä muutokset verta vuotavina, aristavina lohkeamina hampaissa, hampaan päälle kasvaneesta ikenestä tai kokonaan puuttuvina hampaina. Joskus eläinlääkäri toteaa ne hammastarkastuksen yhteydessä. Usein pitkällekin edenneet vauriot saattavat omistajan silmään olla oireettomia, mutta aiheuttavat kuitenkin lemmikille kipua.

Hammassyöpymiä hoidetaan hampaiden poistolla tai ns. kruunuamputaatiolla, jossa poistetaan hampaan näkyvä osa.

Tauti on yleensä etenevä, joten lemmikki jolla on todettu hammassyöpymiä kannattaa käyttää eläinlääkärin luona perusteellisessa hammashoidossa vähintään vuosittain ja useamminkin jos se tuntuu aristelevan suutaan, suusta vuotaa verta tai omistaja huomaa hampaissa selviä muutoksia.

Työstämme vielä tätä artikkelia, kiitos kärsivällisyydestänne.

Kamusta löytyy kanien oma rokote myksomatoosia ja kanien verenvuotokuumetautia (RHD) vastaan. Molemmat sairaudet ovat vakavia ja laajalle levinneitä. Suurimmassa riskissä ovat kanit, jotka ulkoilevat sekä kanit, jotka osallistuvat näyttelyihin tai hyppykisoihin.

Myksomatoosi on laajalle levinnyt maailman kanipopulaatioissa ja yksi yleisimmistä kuolinsyistä. Tauti tarttuu pääasiassa hyönteisten (esim. hyttynen ja kirppu) kautta, mutta se voi levitä myös kanista toiseen silmien ja silmä- ja sieraineritteiden välityksellä.

Kanien verenvuotokuumetauti (RHD) on erittäin helposti tarttuva ja laajalle levinnyt sairaus, joka johtaa usein nopeaan ja äkilliseen kuolemaan. Infektio leviää virtsan, ulosteiden ja sairastuneen eläimen muiden eritteiden kautta. Virus on hyvin resistentti ja selviytyy usean kuukauden ajan ympäristössä. Sairaudesta esiintyy molempia RHDV1 ja RHDV2 kantoja rinnakkain.

Rokote voidaan antaa kaneille 5 viikon iästä lähtien vähentämään kuolleisuutta ja kliinisiä oireita, joiden aiheuttajana on myksomatoosi tai kanien verenvuotokuumetauti, joka on klassisen RHDviruksen (RHDV1) tai RHD-tyypin 2 viruksen (RHDV2) aiheuttama. Myös tiineenä olevat kanit voidaan rokottaa Myxo-RHD PLUS rokotteella. Rokote antaa 12 kuukauden suojan myksomatoosia ja kahta erilaista RHD-kantaa vastaa

Työstämme vielä tätä artikkelia, kiitos kärsivällisyydestänne.

Työstämme vielä tätä artikkelia, kiitos kärsivällisyydestänne.